22.2.2018

22.2.2018

tiistai 31. elokuuta 2010

TUNNUSTUS....KIITOS

Sain tämän tunnustuksen Neferiltä:


1. Siirrä tämä tunnustus 5 (viidelle), joiden blogit viehättävät sinua

2. Kirjoita 3 (kolme) asiaa, joita rakastat

3. Näytä kuva, jota rakastat ja selitä miksi

Lähetän tämän tunnustuksen seuraaville:
Puikkojen polut, vesimiesneuloo, seijastiinan mietteitä, elä elämääsi hymyillen hymyile läpi kyynelten ja Huiskula blogit.

Ja nyt sitten kolme asiaa joita rakastan:
1. rakas mieheni
2. rakkaat lapseni
3. rakkaudentäyteinen elämäni

Ja kuva, jota rakastan ja miksi:
Niitä kuvia on niin paljon, mutta tämä taitaapi olla ylitse muiden:
Ja tuskinpa minun tarvitsee selittää miksi, sillä senhän kaikki jo näkevätkin ja sehän on Suuri Rakkaus toisiamme kohtaan.

Aurinkoista päivän jatkoa teille kaikille!

maanantai 30. elokuuta 2010

Kiitos, kiitos, kiitos...Danke, danke, danke...Thank you, thank you, thank you...

Maanantai päivä on painunut jo iltaan, joten nyt kiitän teitä kaikkia, rakkaat ystävät, ihanista kommenteistanne ja värssyistänne ja mukanaolostanne. Ehkäpä otamme siunauksen seuraavan kerran jo viiden vuoden kuluttua...tai aikaisemminkin, jos tarve vaatii...

Mutta nyt toivotamme, me kaksi, teille kaikille oikein kauniita ja ruusuisia unia!

                                 Morsiuskimppuni 28.8.2010

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Siunaustilaisuuden jälkimaininkia kotona 28.8.2010

Virsi 326; Sinulle kiitos Isä Maan ja Taivaan...

Tämä kaunis virsi laulettiin eilen kirkossa meidän siunaustilaisuudessamme ja nyt tänään sen nauhoitimme kotona rakkaani sitä laulaessa.
Mukavaa päivän jatkoa teille kaikille!

Rakkauden täyteisiä vuosia...

Tänään on sunnuntai ja parvekkeen lasit ovat täynnä sateen kimaltelevia pisaroita. Asteita on ulkona +12. Nyt on niin onnellisen autuas olo. Kiitos teille kaikille, jotka myötäelitte meidän siunaustilaisuudessamme. Tunsin teidät enkeleinä siellä olkapäälläni!

Tästä siis kaikki alkoi eilen lauantaina, 28.8.2010 kello 14.00, Porin Teljän kirkossa. Alkuvalmistelussa ME ja vahtimestari.

Ja nyt kajahtaa ensimmäiset mahtavat urkujen sävelet Mendelssohnin Häämarssista Kesäyön Unelma. Me asettaudumme vamiiksi ja otamme, tai yritämme ottaa tasatahdin, aloitamme vasemmalla jalalla...etenemme hitaasti...onnellisesti hymyillen...tunne on kuin olisi astunut Taivaan Portista sisään vaaleanpunaisten ruusujen keskelle...
                  ...ja tässä astelemme alttarille, yhdessä ain...ikuisesti...
                    ...ja alttarille polvistuneena...
                    ...Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen.

Ja näillä kauniilla sanoilla ja lauseilla pappi aloitti ...

Helena ja Timo, olette halunneet juhlistaa 10 vuoden yhteistä taivalta kiittämällä Jumalaa kuluneista vuosista sekä pyytämällä hänen siunaustaan myös tuleviin vuosiin. Tänään teillä on varmastikin kirkkaana mielessä hääpäivänne Lieksassa. Silloin saitte sanoa toisillenne "tahdon". Tuo lupaus on pitänyt kaikki nämä vuodet. On suuri asia löytää vierelle toinen, jota saa rakastaa ja jonka kanssa on hyvä olla. Tiedätte hyvin, ettei toinen siinä vierellä ole itsestään selvyys, siksi haluatte tälläkin tavalla osoittaa, kuinka tärkeänä pidätte avioliittoa ja toiseen sitoutumista. Koette, että teidän yhteinen tienne on ollut johdatusta, siitä suuri kiitos Taivaan Isälle.


Miten tähän on sitten tultu? Internet johdatti teidät aikoinaan yhteen, siitä alkoi Timon lentäminen Oulun ja Kirkkonummen väliä. Yhdessä hoiditte rakkaudella Helenan äitiä ja neljää villakoiraa. Yhdessä olette joutuneet kokemaan myös luopumisen tuskaa. Vaikeina hetkinä olette tukeneet toisianne ja rohkaisseet eteenpäin. Täällä Porissa olette viettäneet nyt neljä vuotta. Omassa kodissa on mukava soitella ja laulella, tehdä käsitöitä ja viettää yhteistä aikaa. Sieltä käsin on hyvä lähteä myös matkoille. Yhteinen aikanne on kaiken kaikkiaan ollut ihanaa, rakkauden täyteistä aikaa.


Valitsemassanne raamatuntekstissä apostoli Paavali kirjoitti korinttilaisille rakkauden olemuksesta ja siitä millaista olisi, jos ei olisi rakkautta. " Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali." Rakkaus on kantava voima ihmiselämässä. Ennen ihmisten rakkautta, Paavali tarkoittaa tässä Jumalan rakkautta. Ilman Jumalan rakkautta olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali ilman sen kummempaa päämäärää tai tarkoitusta. Jeesus kehottaa meitä ihmisiä rakastamaan toisiaan, niin kuin hän on rakastanut meitä (Joh. 15:9-12). Jeesuksen rakkaus on uhrautuvaa ja ehdotonta rakkautta. Te saatte läpi elämänne opetella rakastamaan toisianne kuten Jeesus, mutta ennen kaikkea saatte, ja me kaikki saamme opetella itse elämään Jumalan rakkauden varassa, anteeksiantavan ja armollisen rakkauden varassa. Silloin meillä on vieläkin pidemmälle ulottuva päämäärä kuin vain se mitä tämä elämä antaa! Rakentakaa Jumalan rakkauden varaan avioliitossanne ja omassa elämässänne, sillä Jumalan rakkaus kestää, eikä koskaan katoa.


Timo, rakas vaimosi Helena haluaa nyt sanoa sinulle jotain.
           Rakas Timo, olen miettinyt tätä hetkeä jo monet vuodet ja näitä sanoja, joita en nyt löydä. Mutta kiitän sinua näistä ihanista ja rakkauden täyteisistä vuosista, sinun hellästä huolenpidostasi sekä minua että mussukoitamme kohtaan. Toivon, että saisimme elää yhdessä vielä monen monta vuotta. Rakastan sinua, Timo, nyt ja aina! Kiitos!
Ja rakkaani vastaus: Kiitos, rakas Helena, minäkin kiitän sinua näistä ihanista vuosista, jotka olemme saaneet olla yhdessä. Rakastan sinua, Helena! Kiitos!
              Tässä otimme vastaan Herran siunauksen...


Sitten lauloimme virren 326:1,7...Sinulle kiitos Isä Maan ja Taivaan...
            ...tässä käännyimme jo lähtöasemiin ja kun Melartinin Häämarssi Prinsessa Ruusunen kajahti, niin astelimme kohti ovea ja kahvihuoneeseen.


Kun olimme muutaman tunnin siellä nauttineet kahvia ja kakkua ja rupatelleet, olikin jo aika lähteä kohti omaa kotia.


Kotona sitten laitoimme videokameran päälle ja tässäpä näitä still kuvia tuli sitten jonkin verran otettua.
           Tässä minä istun ja ihailen kaunista morsiuskimppuani...
                 ...ja seisoen...
                  ...ja rakkaan kampaajani arvokasta työtä...
              ...onnellinen hymy omassa kodissa oman rakkaan kanssa...
        ...ja käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain...


                       ...näin on hyvä olla...
                         ...ja näin...
                               ...ja näin...
                               ...näin paljon sinua rakastan...
Ja näihin hymyhuuliin päätän tämän meidän siunaustilaisuutemme. Toivon teille kaikille oikein mukavaa sunnuntain jatkoa ja toivottavasti jaksoitte lukea loppuun asti. Pitäkää itsestänne huolta ja rakastakaa toisianne!

perjantai 27. elokuuta 2010

Usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.(1 Kor. 13:4-7)

Tänään on perjantai ja 27. päivä elokuuta. Tänään on ollut pilvinen päivä ja välillä on sadellutkin. Asteita on vain +12, mutta ah, on niin raikasta.

Nyt on jo vaikeaa kirjoitellakin tänne, sillä kädet vapisee ja jalat tutisee huomisen johdosta, vaikka tiedänkin, että minun ei tarvitse jännittää, mutta minkäs ihminen voi, jos elimistö reagoi niin.

Minä kirjoittelen nyt tätä kynnet kauniisti vaaleanpunaiseksi lakattuna. Ja kukapas muu ne on näin kauniisti lakannut kuin oma, rakas tyttäreni. Ja huomenna hän vielä meikkaa minut.

Olen yrittänyt kutoa tuota rakkaani sukkaakin, mutta nyt sekään ei oikein luonnistu. Keskittymisvaikeuksia? Juupajuu, niitä tuntuu nyt minulla olevan. Mutta huomenna aamulla me lähdemme kampaajalleni, joka loihtii minulle upean kampauksen ja laittaa hunnun ja tiaran ja kihartaa myös tyttäreni hiukset. Sitten kun kahden tai kolmen tunnin kuluttua tulemme kotiin, niin syömme nakkisoppaa, jota rakkaani juuri tuolla keittiössä keittelee valmiiksi. Syötyämme alamme pukeutumaan ja rakkaani polkaisee vielä hakemaan kauniin, upean morsiuskimppuni. Uskonpa, että se on tosi upea ja muhkea.

Ja sitten onkin aika jo hipsutella hissiin ja mennä alakertaan, jossa jo taksi varmasti odotteleekin meitä. Kun saavumme kirkon pihaan, niin menen ensin sinne yhteen huoneeseen ja molemmat rakkaani kipittävät tarjottavaa yläkertaan. Sitten kun meille ilmoitetaan, että saamme jo mennä, niin siirrymme ulkokautta(mikäli ei sada) pääovelle. Asettaudumme sopivaan kohtaan ja kun komea Mendelssohnin Häämarssi Kesäyön Unelma kajahtaa, niin lähdemme hitaasti kävelemään kohti alttaria, jossa pappi jo odottelee meitä ja samoin tyttäreni, joka ottaa minulta upean morsiuskimpun. Sitten polvistumme alttarilla ja näin voi seremoniat alkaa. Mutta niistä sitten enemmän, kun kaikki on ohi. Laitan ainakin kuvia sitten tänne rutkasti.

Mutta kaiken pitäisi olla hyvin suunniteltu, joten toivon vain, että kaikki menisi myös sujuvasti. No, en ole itkupilli, joten uskoisin, että pystyn sen kiitospuheenkin pitämään rakkaalleni. Hän on sen kaiken kyllä ansainnut. No, siitäkin sitten enemmän myöhemmin.

Mutta nyt on tullut aika toivottaa teille kaikille, rakkaat ystävät, oikein mukavaa illan jatkoa ja oikein leppoisaa viikonloppua! Olkaapa kärpäsiä katossa tahi enkeleitä olkapäälläni, niin kiitos teille kaikille, että olette olemassa!

torstai 26. elokuuta 2010

Juhlat lähestyy...jännitys tiivistyy...

Tänään on torstai ja 26. päivä elokuuta. Asteita on +13. Tänään ei ole tainnut sataa, mutta pilvistä on riittänyt. Silti syksyn tuulahduksia leijailee jo ilmassa ja ilma on tosi raikasta.

Tänään olimme hammaslääkärissä rakkaan tyttäreni tukena. Kun saavuimme kotiin, niin he kävivät kaupassa ja ostivat juhlaan tarjottavat. Sitten söimme ja iltapäivällä porhalsin hissillä tyttäreni luokse ja hän alkoi jälleen meikkaamisen. No, meikkaaminen onnistui jälleen ja sain häneltä kosteusvoidetta ja NAAMIOVOIDETTA, jota pitää levitellä kasvoihin yöksi, uuhuuuu. Mikähän mustanaamio minusta tulee! Tyttäreni on niin rakas minulle ja hän huolehtii niin paljon meistä vanhoista. Mutta sitten tyttäreni laittoi minulle helmikorvikset ja se olikin hieman vaikeampi asia. Mutta monen yrityksen jälkeen se kuitenkin onnistui. Ja nyt minun pitänee myös nukkua nämä korvikset korvissa, iiiiik. Mitenkähän se onnistuu!

Tämä ilta otetaan vielä lunkisti ja minä tuossa tuolilla alan kutomaan tuota rakkaani toista sukkaa, kun teen jo kantalappua. Silmäni toki luppaavat kiinni, mutta jospa nyt sinnittelisin vielä ja voisin hypätä vaikka kuntopyörälle vähäksi aikaa.

Mutta lauantai lähestyy ja jännitys tiivistyy. Kunpa kaikki menisi nyt vaan hyvin. Vaikka toisaalta, sehän on vain meidän ja parhaimpien ystäviemme yhteinen tilaisuus, siis ei mikään virallinen, vaan aivan vapaamuotoinen. No, joo, saas nähdä nyt sitten sen puheen kanssa!

Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa illan jatkoa ja nauttikaa jokaisesta hetkestä!

                              Heidiämme odotellen...ja syyskuuta...

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Unelmakodin kuulumisia 25.8.2010

Tänään on keskiviikko ja 25. päivä elokuuta. Aamu aukeni tänään sateen ropinalla, junan kolinalla ja junan pillin puhalluksella. Siinäpä olikin aikamoinen herätys.

Mutta aamupalan jälkeen ei ollut minnekään kiirettä ja niinpä rakas tyttäreni piipahtikin täällä ylhäällä polkaisemassa kuntopyörällä ja johon minäkin sitten pieneksi hetkeksi hypähdin. Sitten syötyämme, minä porhalsin hissillä alakertaan tyttäreni luokse ja sitten alkoikin meikkaus.

No, tyttäreni otti ensin hoitokorvikset pois ja jippii, nehän lähtikin viimein pois, mutta kovasti sai tyttö tehdä töitä. Sitten hän meikkasi silmäluomet, minä itse laitoin ripsivärit ja huulet ja hän sitten vielä kulmakarvat. No, siinäpä olikin naamavärkki aivan toisenlainen, mutta ei todellakaan kovin minua tämä naamavärkki innostanut, sillä se ei ollut sellainen kuin silloin ennen. Minulla on ollut kaksi kasvohalvausta ja molemmista silmistä on leikattu kaihi, joten sairaudet ovat jättäneet jälkensä. Mutta mitäpä tuosta, kun muutoin on mahtavan ihana elämä rakkaitteni kanssa.

Niin, eilen kävimme sitten papin puheilla ja siellähän vierähtikin tunti. Mutta pappi oli mahtavan ihana, nuori, herttainen...ja kukas muu kuin.... nainen. No, siinä ensin keskustelimme ja sitten katsastimme tarjoilutilat ja -välineet. Ja sieltähän löytyi aivan kaikki.
Toivottavasti lauantaina olisi aurinkoinen sää, jotta voisimme ottaa kuvia ulkonakin. Mutta sisään menemme Mendelssohnin Häämarssin Kesäyön unelman soidessa. Ja siinä sitten pappi puhuu ja lukee raamatunlauseita ja rukoukset ja pitää pienen puheen, jonka jälkeen minäkin...ugh...pidän pienen kiitospuheen rakkaalleni ja sitten on rukouksia ja siunaus ja Melartinin Häämarssin Prinsessa Ruususen kajahtaessa, me astelemme ulos kuvauksiin. Sitten siirrymme pienimuotoiseen kahvitilaisuuteen, josta varmasti tulee hyvin lämminhenkinen ja ikimuistoinen. Tämän kahvitilaisuuden jälkeen me siirrymme oman kodin lämpöön ja rakkauteen viettämään yhdessä iltaamme.


Mutta huomenna on vielä tyttäreni hammaslääkäri aamulla ja ostokset on tehtävä sitten iltapäivällä. Tulipa tuossa käytyä unten maillakin tunnin ajan, kun niin kovin väsytti. Mutta nyt taas jaksaa.


Nyt toivotan teille oikein leppoisaa illan jatkoa ja pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta!

tiistai 24. elokuuta 2010

Juhlaviikon kiireitä

Tänään on tiistai ja 24. päivä elokuuta. Aamu aukeni pilvisenä ja asteita on vain +11. Mutta viime yönä oli hyvin helppo hengittää, vaikka ikkunakin oli auki ja pujo pölyttää.

Eilen olimme kaupungilla ja ostimme Yvesiltä meikkejä. Rakas tyttäreni osasi valita niitä minulle. Ja minun pitää kuulemma käyttää niitä muulloinkin, ugh, ugh! Mitenkähän se onnnistuu enää tässä iässä. No, huomenna tyttäreni meikkaa minut ja katsotaas, millainen naamavärkki sieltä sitten ilmestynee, kun olen kaksi kasvohalvausta käynyt läpi. Eipä ole enää tämä naamatauluni samanlainen kuin silloin nuorena, nyyyh! Mutta onneksi se kelpaa ainakin rakkailleni.

Olin myös tyttäreni kanssa kampaajalla ja siellä kudoin rakkaani sukkaa ja nyt olenkin seuraavaksi jo kantalapussa. No, se täytynee tehdä kotona ja sitten torstaina saan kudottua jo terää, kun odottelen tytärtäni hammaslääkärissä. Perjantaina keskitymme sitten suureen ja meille niin tärkeään juhlaamme. Molemmat rakkaani vievät tavarat sitten kirkolle sinne kahvitilaisuushuoneeseen ja pöytäkoristeet ym. Ja sitten lauantaina....iiiik, miten jännitänkään kaikkea. No, mutta sehän on meitin kahden juhla eikä sitä tarvitse jännittää.(lohduttaa itseään)

Pian lähden hierontaan, joka tekee todellakin hyvää. Saan siis koko vartalo hierontaa, joka auttaa kaikkiin vaivoihin. Ja nyt vain odottelemaan lähtölaukausta ja ajattelemaan Heidiä, joka siis saapuu meille syyskuussa.

Nyt toivottelen teille kaikille täällä kävijöille oikein mukavaa syksyistä, pilvistä ja raikasta tiistai päivän jatkoa!
                               Silmät, silmät, kenen silmät...kauniit silmät....
                           Heidiämme ajatellen...kaivaten ...ja odottaen

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Hevostapahtuma 21.8.2010...juokse sinä humma, kun tuo taivas on niin tumma...

Tänään on jo sunnuntai ja 22. päivä elokuuta, joka sekin on ehtinyt jo ehtoon puolelle. Asteita on +18, mutta sisällä on +27.

Eilen oli tosi kiva päivä, kun olimme kaikki kolme Hevostapahtumassa raviradalla tuossa aika likellä kotiamme. Siellä saimme nähdä kauniita hevosia ja poneja. Saimme silitellä niitä ja tyttäreni pääsi jopa ratsastamaan. Hevoset merkitsevät hänelle todellakin hyvin paljon. Minäkin olen aina rakastanut hevosia ja myös kaikkia muitakin eläimiä.

Hevostapahtumassa vietimme parisen tuntia eli siihen saakka, kunnes se loppui. Onneksi sain otettua paljon kuvia ja myös videoitua joitakin ohjelmia.

Tänään valmistimme ison satsin kaalilaatikkoa, joten onpahan sitten pakastimessa valmiina, kun tämä viikko on niin kiireinen. Mutta kyllä oli kaalilaatikko tosi hyvää ja vielä jäi raastettakin syötäväksi.

Mutta eipä tässä vanha pää muista nyt enempää, joten laitan tänne kuvia...mistäs muusta kuin hevosista, ihanista. Toivotan teille kaikille oikein leppoisaa illan jatkoa ja pitäkää itsestänne huolta!
                 Juokse sinä humma, kun tuo taivas on niin tumma ja ...

                         ...friisiläishevoset juoksussa...
                           ...hörhhhh, kuvaappas minuakin, hörhh, hörhh...
                          ...minäkin haluan kuvaan, öhöhöm...
                       ...minä tässä vain ihmettelen...
 ...minä olen saanut kauniit, virkatut kuulosuojaimet, kun täällä on niin kova melu...   
       ...minun päälleni on tainnut kaatua maalipurkki, höhöhörrh...
                      ...tällä erikoisella hepolla sai ratsastaakin...
                   ...tässä syö heinää pikkuinen varsa, joka oli syntynyt heinäkuussa, yhdessä äitinsä kanssa...
              ...ja tässä pikkuinen juo vettä kupistaan...
              ...ja sitten olikin jo kiire juomaan maitoa...
                ...ja lännen hevonen tarvikkeet selässään...
                   ...ja tässä olemme me kaksi työjuhtaa...työhevosta...
                 ...tätäkin hevosta minä sain silitellä ja taputtaa...kaunis...
                            ...tässä on suloisia minihevosia...
                        ...taivas on sininen ja valkoinen....

lauantai 21. elokuuta 2010

Suuri suru ilon keskellä

Tänään on lauantai ja 21. päivä elokuuta. Aurinko paistaa, mutta harmaita pilviä leijailee taivaalla. Asteita on +17. Sisälle asti kuuluu hurinaa ja kolinaa ja junan pillin vihellystä. Mutta se on vain elämää.

Eilinen päivä oli surun päivä jo heti aamulla. Rakas tyttäreni soitti minulle, että Jesse on jotenkin outo. No, minä otin avaimet kouriini ja kipasin hissillä alakertaan. Ja kylläpä olikin Jesse Herra vetämätön. No, jonkin minuutin siinä katselin ja sitten hyppäsimme kaikki hissiin ja tulimme yläkertaan. Ja nyt sitten alkoikin soittaminen eläinlääkärille. No, sinnehän olikin vaikea päästä, kun on perjantai ja kun ei ole aiemmin käynyt. Mutta miten voi käydä aiemmin, kun on vasta muuttanut tänne? Monien, todellakin monien soittojen tuloksena saimme sitten päivystysajan. Jesse ei juonut eikä syönyt eikä pissinyt enää. Hänen aikansa oli tullut päätökseen ja olihan hän jo yli 15 vuotias.

Jesse oli hyvin suloinen Bichoni ja aina ollut hyvin terhakka. Nyt hän oli muissa maailmoissa eikä reagoinut mihinkään. Annoin hänelle eli työnsin hänen suuhunsa hunajaakin, mutta ei sekään auttanut häntä enää jaloilleen. Siispä meidän oli tehtävä se viimeinen ratkaisu ja päästää Jesse kultakin rauhalliseen lepoon hyvien ystäviensä Justinan, Unelman, Rosalindan ja Cindyn luokse Taivaaseen. Olin siinä tyttäreni kanssa Jesseä rakastavasti silitellen viimeiseen asti. Veimme oman uurnan, sellaisen kauniin, pienen mökin, joka oli jo valmiina ostettuna Joensuusta, kun tyttäreni tänne muutti. Tiesimme koko ajan, että se viimeinen päivä tulee. Mutta silti se tuli yllätyksenä juuri ilon ja kiireiden keskelle. Mutta se pysähdytti meidät.

Rakas Jesse, sinä olit aina iloinen ja mummin ja vaarin kulta. Olet aina sydämissämme!
 Rakastamme sinua ikuisesti, Jesse! Jesse poistui 20.8.2010. Kaipaamme sinua niin kovin! Olithan yli 15 vuotta kanssamme.
 

torstai 19. elokuuta 2010

Unelmakodin kuulumisia 19.8.2010

Tänään on torstai ja 19. päivä elokuuta. Asteita on vieläkin +20 ja aurinko on paistanut koko päivän ja ilmassa on jo raikasta syksyn tuntua.

Tänään olin koko vartalo hieronnassa ja kylläpä tuntui taas hyvältä. No, ensi viikollakin menen eli kerran viikossa. Juhlamme lähestyvät kovaa vauhtia ja jännitys sen kuin kohoaa.

Meillä on Youtubessa jotain 30 nauhoitusta ja kun tänään vilkaisin sinne, niin Äidin sydän, jonka rakkaani kauniilla äänellään lauloi, on saanut 3 kuukauden aikana huimat 1004 kävijää. Kiitos teille kaikille, jotka olette siellä piipahtaneet!

Sitten tänään saimme tilaamamme Miniläppärin ja se on ihana. Siinä oleva hiirikin on niin herkkä liikkumaan, joten meikäläisen täytyy hissukseen sitä liikuttaa näillä lapioillani. Mutta se on hyvä pitää matkoilla mukana ja voi siitä kotonakin katsoa joskus mailit ja sanomalehdet lukea.

Ja tämä kaunis Heidi siis saapuu meille syyskuussa. Me odottelemme häntä innolla, jotta saisimme lisää kuvata häntä täällä uudessa kodissaan.

Ja sainhan minä ne pikkuiset sukatkin valmiiksi ja ovathan ne aika söpöt. Pitänee vain kutoa lisää.

Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa illan jatkoa ja nauttikaa raikkaista syksyisistä päivistä!
                         Postipoika kiikutti meille tällaisen paketin tänään...
                       ...mutta mitähän siellä mahtaneekaan olla...
                        ...wautsiwau, mutta miniläppärimmehän se siellä...
            ...ja värillähän ei ole väliä, kunhan se vaan on pinkki...
                           ...ja näin kaunis päältäkin...
                      ...ja tällaiset pienet sukat tein nukeilleni...

                         ...ja meidän suloinen Heidimme

Oikein leppoisaa illan jatkoa jokaiselle!

VIIMEINKIN PÄÄSEN TÄNNEKIN BLOGIINI

Tänään on sunnuntai ja 22.11.2020. Aurinko laskee ja tulee hämärää. Olen onnellinen, kun pääsen tänne blogeihini pitkästä aikaa. Kirjoitan t...