Valmistautuminen rakkaittemme jäähyväisiin

Tänään on tiistai ja 29. päivä kesäkuuta. Aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta jälleen koko päivän ja asteitakin on +26. Näin meitä hellitään auringon lämmöllä.

Tänään olen hoidellut asioita, jotka liittyvät meidän mussukoihin. Eilen keskustelin erään aivan ihanan eläinlääkärin kanssa näistä kolmesta mussukastamme, joilla on sairauksia ja ikää jo paljon. Tulimme siihen tulokseen, että olisi parasta näille kullanmuruille, että he jo pääsisivät näistä sairauksien kärsimyksistä eroon. Ja tähän nyt sitten täällä Unelmakodissamme valmistaudutaan. Eipä ole helppoa pistää insuliinia, kun Unelma ei tahdo tulla edes likelle ja kun pistää, niin huutaa. Siinä menee koko päivä pilalle ja sydäntäni särkee. Joku ratkaisu siis siihen on tultava ja se on, että helpotusta näille rakkaillemme.

Enpä jaksa enää muuta kirjoitella, joten nautimme jokaisesta hetkestä heidän kanssaan niin kauan, kun he täällä keskuudessamme ovat. Nyt toivotan teille kaikille oikein leppoisaa päivän jatkoa ja nauttikaa joka hetkestä rakkaittenne kanssa!

Tässä on Justina ja hänen katseensa kertoo jotain kärsimystä. Eikö vain?

Tässä on Unelma, jolla on siis kaihi molemmissa silmissä eikä näe hyvin ja jolla siis on myös diabetes

Ja tässä mummin Pumpulipoika, jolla on epilepsia ja muitakin oireita.

Rakastan teitä kaikkia Justina, Unelma(13 v) ja Jesse Pumpulipoika(15 v).

Johan myrkyn lykkäs...

Tänään on maanantai ja 28. päivä kesäkuuta. Aurinko on tainnut paistaa koko päivän pilvettömältä taivaalta. Asteita näyttää koneeni mukaan olevan +16, joten ei mikään liian kuuma ainakaan. Eipä täällä ylhäällä tule paljon ulos vilastua, paitsi toki keittiön ikkunasta, kun syö tai nauttii latteet.

Kuten otsikostakin ilmenee, niin voin vain sanoa, että johan myrkyn lykkäs! Nimittäin ihmettelimme 3 päivää jo, että miksi ei maileja tulee mistään ja mitään en voi lähettää. Apuva! Missä vika? Minun koneessaniko? No, ei, onneksi vaari kävi liikkeessä kysymässä ja sieltä käskettiin soittaa yhteen paikkaan ja sitten taas sieltä toiseen paikkaan. Mutta onneksi viimeinkin asia selvisi! Me sanoimme irti kiinteän laajakaistan, koska meillä on minun koneessani herra Mokkula. Herra Mokkula on ollutkin erittäin hyvin yhteistyöhaluinen. Kiitos Herra Mokkula! Mutta meille tuli yllätyksenä, että tähän Mokkulaan, josta me siis maksamme kuukausimaksuja, niin ei kuulukaan enää nämä sähköpostit, jotka ovat olleet ennen. No, niistä pitäisi maksaa pari euroa per kuukausi. Hah ja pah, mehän emme sellaisia rupea maksamaan pelkistä sähköposteista, sillä niitähän saa jo pilvin pimein ilmaiseksikin. Ja onhan minulla jo niitä ennestäänkin joitakin. Tämäpä tuli vaan aivan yllätyksenä meille. Ihmettelenpä vaan, että liikkeessä ei kerrottu edes siinä vaiheessa, kun Mokkula ostettiin tai edes siinä vaiheessa, kun sanoimme laajakaistapään irti. No, kaikesta oppii, kun vanhaksi elää! Kyllähän se piuha lähti irti heti samana päivänä, kun oli määräkin, mutta sähköpostit tulevat minulle vasta huomenna. Että niitä ei kuulemma saanut tämän päivän aikana enää päälle. No, ans kattoo sitten, että tulooko huomennakaan. Mutta sen näkee siis vasta huomenna!
Tässäpä uutiset tällä kertaa ja huomenna sitten taas lisää näitä ja muita asioita. Toivotan teille kaikille oikein mukavaa illan jatkoa ja pitäkäähän itsestänne ja toisistanne hyvää huolta!

Minä soitan harmonikkaa...


 

Lovely environment near the city center - kaunista ympäristöä kaupungin lähellä

Tänään on sunnuntai ja 27. päivä kesäkuuta. Aurinko paistaa, mutta tuuli on kolea ja asteita näyttää olevan vain +12. Mutta huomenna on taas luvassa +22 astetta ja sit...ja sit...ja sit..., joten kyllä lämmintäkin riittänee.

Eilen olikin kiva olla puistossa Jessen ja Murun kanssa.Kyllä he ovat suloisia. Eläimet ovat niin  suloisia ja välittömiä ja kaikki hyväksyviä. Olen miettinyt tässä, että miten pärjään ilman koiraa, joka tuo hyvän olon tunteen joka hetki. Mutta niin se aika vaan kuluu ja meidänkin tytöt ovat pian 13 vuotiaita ja ei niinkään terveitä. Mutta se päivä, jolloin heitä ei ole, on vielä edessäpäin, joten nyt nautitaan täysin sydämin heidän iloisuudestaan. Unelma ei juurikaan näe, mutta hän haistaa ja osaa kulkea eikä törmäile seiniin. He ovat meidän ilopillereitä.

Niinpä, mutta miten siitä sitten eteenpäin, kun heitä ei enää ole? No, kyllähän sitä täytyy mennä eteenpäin, vaikka menettää läheisen ihmisenkin. Minulla niitä menetyksiä on ollut paljonkin niin ihmisten kuin koirien ja kissojenkin suhteen. Mutta tämä on elämää ja jokaisen elämä on kallisarvoista. Ehkäpä me alamme matkustella: Ruotsi, Brasilia, Ranska, Itävalta ainakin on jo ajatuksissa käydä.

Mutta nyt siis lisää kuvia:

                         Tässäpä Muru Prinsessa sylissä

                                       ...ja nyt tutkiskelee paikkoja valjaissaan

                          ...ja kaverinsa Jesse...yhdessä on hyvä olla...

                        ...Muru heittäytyi nurmikolle...

                       ...ja Jesse Pumpulipoika seuraa vieressä...

                      ...ja Jesse edestäpäin...suuret pikisilmät ovat piilossa...

                        ...puita ja pensaita...

                       ...kuusen oksa...

                     ...niin kaunis on Jumalan luonto...

                    ...ja soratie puistossa...kukkia...nurmikkoa...heinää...

                     ...ja siellähän se Unelmakotimme jo häämöttää...

 

                     ....ja tällaista luonnon kauneutta

Tähän päättyi retkemme tällä kertaa, mutta sitten toisella kerralla taas lisää ja toisesta suunnasta.

Nyt toivotan teille kaikille oikein mukavaa sunnuntaita - bonne dimanche - happy Sunday!

Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen....valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen

Tänään on lauantai ja keskikesän juhlan päivä eli juhannuspäivä ja 26. päivä kesäkuuta. Aurinko on jälleen paistanut koko päivän ja asteita näyttää nyt olevan vain +16 astetta, joten taitaa tulla sade.

Olimme tänään kävelemässä tuossa lähipuistossa. Ja kyllä siellä on kaunista. Otamme uusiksi taas huomenna. Tottakai minulla oli kamera mukana ja mikä oli kuvatessa vaarin pökätessä. Mukana olivat myös rakas tyttäreni sekä hänen koiransa Jesse ja kissansa Muru. Molemmat kävelivät aikansa ja kun lähdimme kotia kohden, niin kaappasin Jesse Pumpulipojan syliini ja Apostolin kyydillä siinä sitten matkasimme molemmat vanhukset, minä ja Pumpulipoika Jesse.

Tässäpä hieman kuvia reitistämme:

                    Lähtö pihastamme...kauniita tuuheita koivuja...

                      sininen on taivas, siniset on silmänsä sen...

                         ...ja matka jatkui...

                      ...Suomen kaunista luontoa...

                       ...Ja matka jatkui edelleen...

                      ...kaunista koivukujaa pitkin...

                      ...niittyleinikkejä keltaisenaan...

                      ...ja hieman zuumattuna...

                     ...Pumpulipoika takaapäin...

                     ...ja tässä Pumpulipoika tapasi hyvän ystävänsä Jorkin...ja näin vanhakin nyt nuortuu...

                     ...ja kesän vihreyttä...

                     ...valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen...

                     ...ja Koiranputkia...jaahas, mistähän moinen nimi...
Ja tällä kertaa retkemme kuvat päättyvät tähän, mutta huomenna lisää, sillä nappasin yhteensä 42 kuvaa, joten toki laitan niitä tännekin.

Nyt toivotan teille kaikille oikein mukavaa Juhannuspäivän jatkoa ja pitäkää itsestänne huolta ja nauttikaa ihanista kesäpäivistä!     

Itsetehtyjä tauluja - pictures made by myself

Oikein mukavaa viikonloppua! Have a great weekend!

Hyvää juhannusta kaikille!

Tänään on keskiviikko ja 23. päivä kesäkuuta. Asteita on tällä hetkellä vielä +15 astetta. Aurinko on paistanut koko päivän siniseltä, pilvettömältä taivaalta. Variksen pojat ovat lentäneet jo pesästään kauemmas täältä, missä saavat kunnon ruokaa. Pääskyset lentelevät kuin nuolet keittiön ikkunan yläpuolella olevaan räystääseen, jossa lienee pesiä enemmänkin.

Tänään kävimme Justinan ja Unelman kanssa eläinlääkärillä. Luulimme, että nyt on mussukoitten loppu tullut. Mutta niin ei ollutkaan. Unelmasta otettiin verikokeita ja jotain tulehdusta oli, mutta useimmat arvot olivat hyviä. Molemmissa silmissä hänellä on kaihi ja nyt annamme insuliinia taas toiseen paikkaan. Olemme saaneet erittäin hyvin annettua insuliinia hänelle jo yli 4 vuotta, mutta nyt on alkanut olla vaikeata, vaikka toki vaihdamme paikkojakin. Justina voi hyvin, paitsi että kaihia tulee hänellekin. Ja sellainen kasvain(ei syöpä) on hänellä mahassaan. Mietitään, josko leikataan tai ei. Muuten tytöt olivat erittäin reippaita lääkärillä ja saivat molemmat kehujakin siitä.

Tänään en oikeastaan ole ehtinyt tehdä oikein mitään. No, paistoimme toki porkkanapihvejä ja teemme niitä toistekin, sillä ne ovat hyviä.

Kylläpä on ulkona luonto kaunista, niin vihreää ja niittyleinikit ja koiranputket kukoistavat nurmikon ja ojan reunoilla.

Mutta huomenna on taas toisenlainen päivä, joten ehkäpä jo huomenna jatkan kutomista. Huomenna pitäisi myös ommella sellainen valkoinen tyynyliina pitsin kera pikkuiselle Jesse-herralle.
Nyt kuitenkin laitan muutaman kuvan meidän prinsessasta nimeltä Muru. Ja siitähän tämä bloginikin sai nimensä.
Toivotan teille kaikille oikein mukavaa illan jatkoa ja leppoisaa juhannusta ja pitäkää itsestänne hyvää huolta!

                              Hän on suloinen mummin kulta

Wünsch Dir eine gute Nacht und süsse Träume!

Vuodet vierii armahani...

Tänään on jo taas maanantai ja jo 21. päivä kesäkuuta. Aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta ja asteita on vain +13. Niin ne päivät vain lentävät ohitsemme, että ei perässä meinaa pysyä. Aika kuluu ja vuodet vierii.
Nyt minulla on jo oma uusi koneeni. Sain sen jo perjantaina. Olin silloin kampaajallani ja sain taas piristystä päähäni ja suunittelimme hääkampaustakin tai no, oikeastaan siis avioliiton siunaustilaisuuteemme kampausta. Juu, niin, kirkko on varattuna ja kutsut on valmiina lähetettäviksi. Mutta siitä sitten vasta myöhemmin.
Kuitenkin tässä koneessani ollut vika olikin IncrediMail -ohjelman aiheuttama. Että sillai siinä sitten käy, kun pistää nokkansa joka paikkaan ja hamuilee kaikkea uutta ja mielenkiintoista. Mutta se hamuilu loppui nyt justiinsa! Ja järki kiltti tai järjenhippunen tullos esille!
Villatakkiani aloitin vasta nyt toista etukappaletta, joten pistelen sitä taas lisää huomenna hammaslääkärini vastaanotolla.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa viikon alkua ja pitäkää itsestänne huolta!
Minä hyppään nyt pitkän loikan kuntopyörälleni!

Tapahtumarikas päivä

Tänään on keskiviikko ja 16. päivä kesäkuuta. Taivas on aivan sininen ja pilvetön ja sieltä se Aurinkokin meille taas hymyilee ja meitä lymyilee. Asteita on noin +15 astetta.

Eilinen päivä olikin tosi tapahtumarikas päivä. Aamu alkoi, kun rakkaani laittoi olohuoneeseen valot ja sitten kuuluikin vain:TRÄKS.
No, siinä meni pimeäksi myös tietokone eli jälleen sulake paloi. Kun saimme sulakkeen paikoilleen, niin jonkin aikaa oli tietokoneenikin hyvällä tuulella, kunnes...

minun tietokoneeni alkoi jälleen temppuilla. On se temppuillut ennenkin, vaikka onkin uusi ja ostettu viime syksynä, kun seiska tuli markkinoille. Mutta kun jotain katselin netistä tai pelasin Spideria, niin ruutu pamahti valkoiseksi. No, ei muuta kuin kiinni kone ja jälleen auki. Tätä sain toistaa niin monet kerrat, kunnes päätimme, että tietokoneliikkeestähän osaavat neuvoa meitä ongelman ratkaisemiseksi. Mutta niin ei käynytkään. Sain kuulla pojaltani, että siihen voi olla kymmeniä eri syitä, miksi ruutu menee valkeaksi. Siispä päätimme viedä koneeni huoltoon. Siellä se nyt sitten makoilee muiden korjattavien joukossa ties kuinka kauan, mutta soittavat sitten, kun on valmis.
No, mutta ennen koneeni vientiä minä kuitenkin vein kaikki kuvat ym. tilpehöörit Buffaloon, joten ainakin yritin ne kaikki pelastaa.

Ja kaikeksi onnekseni minulla on vielä tallella vanhakin koneeni, joten ei hätiä mitiä. Eihän sitä ilman tietokonetta tule toimeen, ehei.
Tämä kone vain piuhat kiinni ja töpseli seinään, kun tämähän ei Mokkulaa hyväksy. Mutta aikamoista ihmettä, kun on aivan upouusi kone eli puoli vuotta ollut käytössä...no, jaa, joo, aika kovassa käytössä on  ollut...ja nyt esiintyy tuollaista outoa vikaa. No, ei kyllä koskaan minulla ole aikaisemmin ollut moista vikaa missään muissa koneissa, vaikka koneita on ollut kuin vilkkilän kissoja eli jo 90-luvun alusta asti. Mutta toivon mukaan syy selviää ja kone toimisi taas kuten vanhakin kone on toiminut. Mutta onhan näissä eroja, jotta en toki vaihtaisi uutta konettani enää tähän vanhaan eli windows7 on tosi hyvä enkä vaihtaisi sitä XP:hen. No, eilinen päivä meni sitten hieman opetellessa taas tähän XP:hen, mutta onneksi on tuo Buffalo, jossa on lukemattomia kuvia säilytyksessä.

Kyllähän minä toki ehdin kutoakin villatakkiani, kun siinä on jo reilut 50 cm kudottu. Enköhän minä tänään jo saisi sitä oikeaan mittaansa ja pääsisin aloittamaan toista etukappaletta. Muistin juuri, että minullahan on keltainen tunikakin, joten tämä villatakkihan sopii siihen kuin nenä päähän ja silmä silmään. Juu, silmäni alkaa hieman näyttää parantumisen merkkejä, joten toivotaan parasta.

Jaahas, pian taitaa ollakin latteen aika, joten toivottelen teille kaikille oikein mukavaa ja auringonpaisteista päivän jatkoa ja pitäkäähän itsestänne ja toisistanne hyvää huolta!

Juu, olin minä kuntopyörälläkin jonkin aikaa, mutta en paljon jaksanut.

Vielen Dank,...

I wanted to send you something...

Tänään on maanantai ja 14. päivä kesäkuuta. Taivas on paksujen pilvien peittämä ja asteita on vain +10.

Eilen sain takakappaleen suunnilleen oikeaan pituuteen ja aloittelin jo toista etukappaletta, jota sitäkin olen kutonut eilen noin 10 cm. Kyllä tämä taitaa tulla valmiiksikin asti, kun ei oikein moni muu villatakki ole tullut vieläkään valmiiksi. Ainahan sitä tulee jotain krääsää itselle, jotta ei jaksa kutoa, mutta edessä on päiviä ja allakasta saa lisää. Mutta tämä on keltaista lankaa, jotenka ainakin näkee kutoa, kuten toisin kuin mustaa. Onhan minulla vielä se ihana kuviovillatakkikin kesken jonkin verran, mutta en oikein jaksa nyt keskittyä kuvioihin ja mustaan lankaan. Kyllä minä sen vielä valmiiksikin pakerran! On se niin ihana!

Nyt yritän vain parannella tätä silmääni, jossa on kait näärännäppy ja laitan kolmesti päivässä jotain antibioottivoidetta siihen, jotta se ottaisi parantuakseen. Mutta saas nähdä sitten, miten näärännäpyn käy, jotta poistuuko vai pysytteleekö vain siinä tiukasti kiinni. Ja tuleehan sitä näitä paiseita muuallekin kuin sieniä sateella, mutta ain on ittekseen kotikonstein paranneltu.

Mutta nyt ei tällä kertaa tämän enempää lurinoita, sillä nyt lähden Justinan ja Unelman kanssa lepäilemään ja unten maille onnekkaille. Toivotan teille kaikille oikein leppoisaa maanantaita ja pitäkää itsestänne huolta!

Voi näitä aikoja...

Tänään on sunnuntai ja 13. päivä kesäkuuta ja kellokin on kivasti 13:03, kun tämän jutun aloitin. Kone näyttää asteita olevan +14. Tämähän olisikin kiva kesä, jos ei tarvisi kärsiä helteistä. Mutta katotaas ny, ku tulee heinäkuun helteet, että millaisia ne sitten oikein ovat tänä kesänä.

Eilen sain tehtyä villatakin takakappaletta jo 72 cm asti, joten ei enää paljon puutu. Sitten vain etukappaleet, joihin en aio tehdä nappeja ja napinläpiä, vaan laitanpas fiinimmin silkkinauhan kulkemaan kaula-aukkoa pitkin ja siitä sitten rusetilla kiinni. Olenhan aina ollut niin nukkemaakari kuin myös rusettityttö.  Ja voisihan sen samaisen silkkinauhan pujottaa vielä vyötäröllekin. Hmm, jaahas, mutta eihän minulla ole edes vyötäröä enää. Mutta minnekäs minun vyötärö on kadonnut?Ka, sitäpä en tiedä! Mutta ei sitä vyötäröä kuitenkaan enää tunnu eikä näy, hehhehheee! No, voihan sen silkkinauhan silti siihen kohtaan vyötäröä pujottaa, jossa sen pitäisi olla. Ja voihan se vielä jonain päivänä sieltä putkahtaakin esille, who knows!

Nyt käväisin taas suihkussa ja kyllä kun miettii tätä hiustenpesuakin ja sen jälkeistä hoitoa, niin pyörälle menee isompikin pää. No, ensin on shampoita punaisille hiuksille, värjätyille hiuksille, käsitellyille hiuksille ja ruskeille, mustille ja vaaleille hiuksille ja onhan sitä vielä kiharretuillekin hiuksille. No, ensin kun sai pestyä hiukset, niin sitten alkoikin kuivaaminen. Ja sen jälkeen sitten ensin päänahan hoitoainetta hitusen verran, sitten hiustenhoitoainetta ja sitten vielä vaahtoa koko pää täysi hiuksiin. Nyt hiukseni saavat rauhassa kuivua  ja koska en halua (lue:jaksa/viitsi) käyttää kuivaajaa hiuksiani kuivattamaan, niin ne kuivuvat muutamassa tunnissa muutenkin. Kuivumisen jälkeen hiukseni ovat aivan kovat, jotenka ei muuta kuin harjariepu käteen ja harjaamaan nämä lyhyet, mutta liian pitkäksi kasvaneet hiukset selviksi. No, onneksi tuolla viikonlopulla häämöttää minun kampaajani, joka jälleen kerran loihtii hiuksistani kauniit. Mutta siinäkin pitää sitten ajatella sitä elokuussa tulevaa juhlaamme, jotta saan hääpuvun mahdutettua vielä päällenikin ja huntu pitää olla kauniisti päässäni kuin silloin ennen.

No, mutta tulipas taas luristua pitkänpitkä lurina, joten nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa sunnuntain jatkoa ja minä lähden tästä latteelle!

Feliz Sabado! Bon week-end!