Mutta kaikilla ei ole asiat hyvin ja joka päivä lehdistä saa lukea huonoja ja ikäviä jopa järkyttäviä uutisia. Tuntuu vaan niin pahalta, kun ei pieni ihminen voi auttaa toista tarpeeksi hyvin, että näkisi toisen tuskan. Miksi ei kaikilla voisi olla hyvä olla ja hyvä mieli jo aamusta lähtien! Vaikka kuinka toivoisin, niin ei se vaan ole niin helppoa, tiedän sen! Mutta lähimmäisen tuska kulkee minunkin sydämeni lävitse ja tunnen sen tuskan, minkä kokee, kun menettää rakkaimpansa ja nimenomaan vielä lapset, viattomat, suloiset lapset. Voimia teille kaikille, jotka olette menettäneet lapsenne, sillä se on suurin menetys ja tuska, jonka äiti voi kokea!
Minäkin toivon joka päivä, että minun lapseni ja suloiset lapsenlapseni voisivat elää rauhassa ja ilman pelkoja. Se ei vaan ole nykyään niin helppoa kuin ennen, vaikka media ei ollut silloin kymmeniä vuosia sitten näin aktiivinen kuin nyt on. Mutta se aika ei enää koskaan palaa, vaan nyt on mentävä eteenpäin sinnitellen kuin mummo lumessa. Minä saan sinnitellä joka päivä näiden nivelsärkyjen kanssa ja koholla olevan verenpaineeni kanssa, kun tänä aamunakin se oli jotain 160/90. Mutta minulle on sanottu, että se on aivan hyvä ja samoin verensokerini on joka aamu yli 6...7, mutta sekin on aivan hyvä, joten ...sinnitellään...sinnitellään...kunnes jotain sattuu ja siihen on silloin puututtava. Mutta iloisin mielin tässä sinnitellään kaikesta huolimatta, sillä tämä on kuitenkin pientä monien järkyttävien asioiden jälkeen.
Mutta pian on tämä kesäkuukin mennyt ja alkaa tapahtumarikas heinäkuu. Katsotaanpas, minne me sitten suunnistamme! Ainakin pitää käydä vanhempieni ja mamman haudalla Kotkassa ja sitten suuntaamme poikani luokse Lappeenrantaan ja sitten ehkäpä Saarenmaalle...Viroon kiertämään...sitten näemme, minne tuuli kuljettaa.
Nyt tällä kertaa laitan teille kaikille tällaisia hymyhuulia ja ilon tuojia:
Mutta nyt toivottelen teille mukavaa viikonlopun odotusta ja lämpeneviä päiviä!
