22.2.2018
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
maanantai 25. lokakuuta 2010
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
lauantai 23. lokakuuta 2010
Nyt valssi soi ja kahden oomme maailmassa, mulle ainaiseks jäät...
Tänään on lauantai ja 23. päivä lokakuuta. Tänään on myös meidän ihana hääpäivämme. Siitä on jo 6 ihanaa vuotta, kun astelimme kauniiseen Lieksan kirkkoon. Silloin paistoi aurinko, kuten tänäänkin paistaa. Paljon on toki tapahtunut jo näiden 6 vuodenkin aikana. Silloin meillä oli vielä 4 ihanaa villakoiraamme eli Cindy, Rosalinda, ja Cindyn pennut Justina ja Unelma. Mutta nyt ei ole enää heitä ketään. Vain kova ikävä ja kaipaus on sydämissämme ja se säilyy ikuisesti. Mutta tämän päivän valitsimme hääpäiväksemme, koska tämä päivä on myös rakkaan isäni syntymäpäivä. Minä menetin vain isäni liian aikaisin eli jo vuonna 1970 ja yhä häntäkin kaipaan.
Mutta nyt elän rakkaani kanssa tätä suurta juhlapäiväämme ja jokaikinen vuosi hän muistaa minua jollakin kivalla lahjalla. Viime vuonna sain minulle tärkeän lankalaatikoston, rottinkisen ja hän haki sen silloin noin 8 kilometrin päästä pyörällä. Olin niin onnellinen laatikostosta ja hyvin tärkeä se on minulle edelleenkin. Siellä ovat lankani hyvässä tallessa.
Mutta nyt hän kävi rakkaan tyttäreni kanssa ostamassa meille tyttäreni valitseman hääkakun, joka on näin herkullinen:
Siis, kerma-kinuskikakku, josta annoimme puolet tyttärelleni ja puolet syömme rakkaani kanssa puoleksi. Juupajuu, tiedän, verensokerini nousee, mutta lohtu sekin, että verensokerini on jo aamulla koholla, joten "antaa mennä, kun on alamäki taas..."
Ja sitten rakkaani yllätti minut vielä tällaisilla iloisilla veitikoilla:
Hei vaan, minä olen SARI...
Moiskis, minä olen TARU...
Hipsulihei, minä olen MARI...
Heissulivei ja minähän olen SIRU
Ja tässähän me vielä olemme kaikki yhdessä, siis vasemmalta...
Siru, Taru, Sari ja Mari ja nimemmehän on itse keksitty. Me olemme iloisia veitikoita ja tuomme iloa teille kaikille.
Ja nyt näihin iloisiin tunnelmiin Unelmakodin asukit toivottavat teille kaikille oikein mukavaa päivän jatkoa ja hymyä huuleen!
Mutta nyt elän rakkaani kanssa tätä suurta juhlapäiväämme ja jokaikinen vuosi hän muistaa minua jollakin kivalla lahjalla. Viime vuonna sain minulle tärkeän lankalaatikoston, rottinkisen ja hän haki sen silloin noin 8 kilometrin päästä pyörällä. Olin niin onnellinen laatikostosta ja hyvin tärkeä se on minulle edelleenkin. Siellä ovat lankani hyvässä tallessa.
Mutta nyt hän kävi rakkaan tyttäreni kanssa ostamassa meille tyttäreni valitseman hääkakun, joka on näin herkullinen:
Ja sitten rakkaani yllätti minut vielä tällaisilla iloisilla veitikoilla:
Siru, Taru, Sari ja Mari ja nimemmehän on itse keksitty. Me olemme iloisia veitikoita ja tuomme iloa teille kaikille.
Ja nyt näihin iloisiin tunnelmiin Unelmakodin asukit toivottavat teille kaikille oikein mukavaa päivän jatkoa ja hymyä huuleen!
perjantai 22. lokakuuta 2010
Auringon nousua 22.10.2010
Tänään on jo taas perjantai ja 22. päivä lokakuuta. Aamu aukeni hyvin aurinkoisena ja otimme ihania kuviakin, joita laitoin toiseen blogiini myös eli tänne:
http://helenanelama.blogspot.com/
Tämä perjantaipäivä on hissukseen alkanut kääntyä jo ehtoon puolelle. Me olemme mässänneet paljon herkkuja ja huomenna onkin sitten se juhlapäivä ja saamme nauttia hyvää kakkua, jonka rakas tyttäreni valitsee itse kaupasta. On niin kiva, kun hän on tässä aina likellä ja tänäänkin poikkesin hänen luonaan ja suukottelin Murua, joka jo tuntee Mummin äänenkin ja tulee luokseni. Hän on vaan niin suloinen!
Aamusella ajattelin jo päivittää tätäkin blogiani, mutta kuinkas sitten kävikään, kun sain pitkän kirjoitukseni valmiiksi, niin tulikin eteeni nettionkelmia ja kaikki meni pois. Ensin ajattelin, että päivitän sitten vasta huomenna, mutta sitten ajatuksiini tuli kuitenkin, että voinhan minä nyt tännekin sitten muutamia kuvia laittaa tästä upeasta auringonnoususta lokakuisena aamuna, jolloin pakkastakin oli -3 astetta.
Tänäänkään en ole kutonut mitään, mutta jospa tässä saisi vielä voimia kasattua ja kätenikin alkaisivat toimimaan. Tai kyllähän ne toki toimii, mutta kun ei ole voimia oikein kutoa. No, mutta onhan se päivä huomennakin. Me paistoimme tänään porsaan lihakimpaleen uunissa ja huomenna laitamme siitä osan sopan sekaan, niin saammepa kunnon lihasoppaa pitkästä aikaa. No, kun Lidlistä sitäkin sai!
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa illan jatkoa ja nauttikaa jokaisesta hetkestä!
Ikkunastamme kuvattu auringon nousua 22.10.2010
http://helenanelama.blogspot.com/
Tämä perjantaipäivä on hissukseen alkanut kääntyä jo ehtoon puolelle. Me olemme mässänneet paljon herkkuja ja huomenna onkin sitten se juhlapäivä ja saamme nauttia hyvää kakkua, jonka rakas tyttäreni valitsee itse kaupasta. On niin kiva, kun hän on tässä aina likellä ja tänäänkin poikkesin hänen luonaan ja suukottelin Murua, joka jo tuntee Mummin äänenkin ja tulee luokseni. Hän on vaan niin suloinen!
Aamusella ajattelin jo päivittää tätäkin blogiani, mutta kuinkas sitten kävikään, kun sain pitkän kirjoitukseni valmiiksi, niin tulikin eteeni nettionkelmia ja kaikki meni pois. Ensin ajattelin, että päivitän sitten vasta huomenna, mutta sitten ajatuksiini tuli kuitenkin, että voinhan minä nyt tännekin sitten muutamia kuvia laittaa tästä upeasta auringonnoususta lokakuisena aamuna, jolloin pakkastakin oli -3 astetta.
Tänäänkään en ole kutonut mitään, mutta jospa tässä saisi vielä voimia kasattua ja kätenikin alkaisivat toimimaan. Tai kyllähän ne toki toimii, mutta kun ei ole voimia oikein kutoa. No, mutta onhan se päivä huomennakin. Me paistoimme tänään porsaan lihakimpaleen uunissa ja huomenna laitamme siitä osan sopan sekaan, niin saammepa kunnon lihasoppaa pitkästä aikaa. No, kun Lidlistä sitäkin sai!
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa illan jatkoa ja nauttikaa jokaisesta hetkestä!
torstai 21. lokakuuta 2010
Lokakuun suloisuus ja iloisuus
Tänään on torstai ja 21. päivä lokakuuta. Enpä tänne tämän enempää kirjoittelekaan, sillä olen kirjoittanut jo tänne:
http://helenanelama.blogspot.com/
Mutta muutamia kuvia toki laitan teille!
Tällainen suloisuus hyppäsi eilen rakkaani kärryihin ja heti hän sai nimekseen Siru ja pääsi tuohon tietokonepöydälleni ilostuttamaan minua. Tämä oli ainoa, joka siellä oli, joten ymmärrän hänen huutonsa.
Tällaisia herkkuja rakkaani haki meille, mutta on siellä ruokaakin koko loppukuukaudeksi.
Nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa illan jatkoa ja nauttikaa jokaisesta hetkestä!
http://helenanelama.blogspot.com/
Mutta muutamia kuvia toki laitan teille!
Nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa illan jatkoa ja nauttikaa jokaisesta hetkestä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
VIIMEINKIN PÄÄSEN TÄNNEKIN BLOGIINI
Tänään on sunnuntai ja 22.11.2020. Aurinko laskee ja tulee hämärää. Olen onnellinen, kun pääsen tänne blogeihini pitkästä aikaa. Kirjoitan t...
-
Tänään on sunnuntai ja 22.11.2020. Aurinko laskee ja tulee hämärää. Olen onnellinen, kun pääsen tänne blogeihini pitkästä aikaa. Kirjoitan t... -
Tänään on lauantai ja 28. päivä joulukuuta. Aikaa on vierähtänyt siitä, kun viimeksi olen näin koneella kirjoitellut. Olen sairastellut aika... -
Tänään on keskiviikko ja 5. päivä tammikuuta. Pakkasta on tänään -14 astetta ja hyvin usvaisen näköistä, kun täältä 7. kerroksesta kurkistel...