MUKAVAA HEINÄKUUN VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ

Tänään on keskiviikko ja jo 31. päivä heinäkuuta. Aurinko paistaa ja asteita on +24 ja tuulee aika kovin. 

Minulla nyt ei ole taaskaan mitään asiaa seinien ulkopuolelle, kun tuo ilkimys jälleen jyllää minussa pahan kerran. Ja siinäpä olikin taistelua kerrakseen, jotta saisi apua eli lääkityksen siihen. Terveyskeskuksesta sanottiin, että pitää olla niin ja näin ja aamulla vasta voi tuoda sen näytteen. No, kivut olivat siinä mitassa, että Panadolia oli vain otettava ja muutenkin otettava rauhallisesti, vaikka vessakäynnin jälkeen kyyneleet virtasivatkin poskilleni kovasta kivusta joka kerta ja puolen tunnin välein. No, sitten otimme yhteyttä Keskussairaalaan, jossa ystävällinen sairaanhoitaja sanoi, että koska kivut ovat noin tunnistettavissa, niin lääkäri laittaa reseptin apteekkiin. No, se olikin helpotus minulle, joka olin jo kärsinyt kovista kivuista kaksi vuorokautta. Eilen otin jo kaksi tablettia ja nyt otan niitä kolmesti päivässä neljän päivän ajan ja jos ei lähde parantumaan, niin uudestaan vaan yhteyttä. Ja näinhän se on, että eihän nämä tulehdukset ole minun vika ja minun aiheuttamia. Aina vaan vedotaan siihen, että jos annetaan antibioottia, niin tulee aika, että se ei enää auta, niin mitäs sitten?! Niin, mitäs sitten! Siihen en minä osaa vastata, sillä olenhan vain ihminen, jolla on kovat tuskat ja joka hakee apua ammattilaisilta.

Mutta siis taas kerran näkee, että elämä voittaa, kun vaan jaksaa kestää sen hetkiset kivut. Ja taas aurinko paistaa ja elämä hymyilee ainakin jonkin aikaa, mutta sellaistahan se elämä on.

Tänään on kuitenkin koittanut nimipäiväni ja pian juomme nimpparikahveet kera Almondo mousse kakun, joka on aivan taivaallisen hyvää. Ja Espanjan auringon alle pääsemistä odottaen toivottelen teille kaikille oikein ihanaa heinäkuun viimeistä päivää!

SINNITELLEN VAAN ETEENPÄIN

Tänään on tiistai ja 30. päivä heinäkuuta. Taivas on pilvessä ja sadekin ropisee ikkunalautoihin asteiden ollessa +22 eli aika lämmintä ja ukkos herralle mahdollisuus jyrähdellä.

Mutta muuten oloni on aika huono, vaikka yritän joka päivä sinnitellä eteenpäin kuin mummo lumessa sisulla vaan. Eilen minulla oli jälleen tulehduksen oireita, mutta otin Panadolia ja onneksi kivut ovat menneet pois, joten katsellaan vaan vielä.

Pian on enää kaksi kuukautta, kun pääsemme jatkamaan kesää Espanjaan ja se tuntuu tosi mukavalta. Eihän sitä vanhat enää täällä talvipakkasissa halua olla, kun kerran on päässeet nauttimaan Espanjan talvesta. Sinne Espanjan lämpöön vaan nauttimaan Välimeren tyrskyistä ja Suolajärvien terveellisestä ilmastosta.

Mutta tällaista tuli nyt ötökkähuoneeseen, kun saimme järjestettyä 61 ötökkää omille paikoilleen:

Ja siellähän ne ötökät istuvat omilla paikoillaan kaikki. Nyt toivottelen teille kaikille oikein ihanaa heinäkuun loppua!

VERENPAINE HIEMAN KOHOLLA

Tänään on sunnuntai ja jo 28. päivä heinäkuuta. Aurinko paistaa asteiden ollessa +24. Heinäkuukin pian loppuu ja alkaa elokuu, jolloin alkavat taas koulutkin ja monta pientä ja isoakin jalkaparia kulkee kaduilla kouluun. Toivottavasti autoilijat ottaisivat huomioon koululaisten liikkeet ja olisivat varovaisia liikenteessä.

Minä olen jonkun aikaa lepäillyt, kun mittasin verenpaineeni ja se olikin huimat 156/126 ja pulssi vain 67. No sitten otin ylimääräisen verenpainelääkkeen, kuten on määrätty, ja menin lepäämään. Lepäsin noin tunnin ja otin uudestaan mittauksen ja nyt se näyttikin 162/91 ja pulssikin oli kohonnut 76. No, eihän tässä nyt mikään auta asiaa, vaan toivon, että verenpaineeni laskisi. Ihmetyttää vaan, kun olen ottanut verenpainelääkettäkin kolme, mutta sekään ei auta. Mutta siksi varmaankin minulla on ollut niin outo hiki päässäni, vaan olen valellut yölläkin kylmällä vedellä ihoani ja taas sain muutaman tunnin nukuttuakin. Jospa se siitä vielä laskisi ja saisin paremman kunnon itselleni ennen matkaamme!

Eilen teimme aikamoisen muutoksen täällä Väinönlinnassamme. Me vaihdoimme ötökät(61  kpl) olohuoneen sohvalta nukkehuoneeseen ja kaikki nukkeni (105 kpl) järjestimme olohuoneeseen sohvalle ja kirjahyllyihin. Nyt näyttää tosi hyvältä! Siis minä vain istuin ja sanoin, mitä mihinkin piti laittaa ja HÄN teki työtä käskettyä yhteistuumin. Molemmat olemme tyytyväisiä ja se on tärkeintä!
Tällaista siitä tuli:

 Patsaat antoivat paikkansa nukeille...ja samoin esineet...

 ...nämä patsaat löysivät paikkansa senkin edustalta...

 ...ja tässä vain osa nukeistani mahtui sohvalle...(21)

 ...Heidi ja Amanda saivat oman paikkansa...

 ...ja täällä isommat nuket saivat omat paikkansa...(10)

 ...kuin myös Rölli ja Ruusu ja muut nuket...(8)

 ...ja tässä ihanat patsaat kirppikseltä...

...ja tässä vielä näkymää nukeistani, jotka mahtuivat kirjahyllyihin.

Tässäpä nyt kuvia nukeistani tällä kertaa ja jos huomenna jaksan päivittää, niin laitan vielä kuvia ötökkähuoneesta, jossa kaikki ötökät tulevat hyvin esille.

Mutta nyt toivottelen teille mukavaa päivän jatkoa!

KAUNISTA KIRJURINLUOTOA

Tänään on torstai ja jo 25. päivä heinäkuuta. Aurinko hellii meitä edelleenkin asteiden ollessa +23.
Eilen kävin kampaajallani ja nyt on karnuni pois ja hyvä väripläjäys heitetty päähäni. Nyt on helppoa hoitaa vähäisiä hiuksiani, kun ovat lyhyet. Kampaajan jälkeen teimme pienen lenkin kauniiseen Kirjurinluotoon, josta nappailin kuviakin, vain joitakin, koska siellä oli ihmisiä makoilemassa nurmikolla auringon helliessä heitä lämmöllään. Mutta joitakin kuitenkin sain otettua.

Näin kaunis oli Kokemäenjoki eilen, kun sillalla sitä kuvasin...

...ja toiselta puolen jokea...kyllä on kaunista...

 ...kauniita kukkia...

...kyllä on kauniisti laitettu kaikki...

 ...ja lenkin jälkeen pistäydyimme kauppaan ja sieltähän lähti mukaan...njam, makoisia suklaapatukoita...

...ja Paksu Pepe lakuja, njam, makoisia ovat.

Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa päivän jatkoa!

VOISKO IHANAMMIN PÄIVÄ ENÄÄ ALKAA...

Tänään on keskiviikko ja 24. päivä heinäkuuta. Aurinko paistaa ja kesä on tullut meille takaisin. Asteiden on luvattu nousevan jopa +30 asteeseen ja tätäkin hellettä jatkuu aika pitkään. Mutta nautitaan nyt, kun olemme saaneet kesän takaisin. Ja me tulemme jatkamaan kesäämme vielä koko talven yli Espanjan auringon alla. Näin minäkin taidan päästä parempaan kuntoon. No, verenpaineeni heittää aina aamuisin yön jälkeen, mikä on aika ihmeellistä. Mutta onneksi nyt nuo pillerit auttavat sitä laskemaan jopa normaalille tasolle.

Tänään pääsenkin taas kahden kuukauden jälkeen kampaajani hellään käsittelyyn ja saan tämän karnuni pois kuumentamasta. Olen tyytyväinen hiuksiini, kun ne ovat aivan lyhyet ja helpot hoitaa.

Mutta ihanaa aikaa on siis meille tulossa ja siitä jo nautimme ja tutkailemme paikkoja Espanjassakin.

Mutta nyt toivottelemme teille mukavaa ja aurinkoista päivän jatkoa!

VÄSYNYT, MUTTA ONNELLINEN

Tänään on 21. päivä heinäkuuta, suvi sunnuntai, pilvinen ja kova tuuli heiluttaa pihapuita asteiden ollessa vain +13. Jokos se kesä on mennyttä? Ainakin kun näin ikkunasta kurkistaa ulos, niin hyvin syksyiseltä siellä näyttää.

Päivät kuluvat nopiasti, vaikka ei paljon tekisikään mitään. No, minulla menee aika tässä koneen ääressä, kun laittelin taas pohjiin uusia kuvia ym. Nyt odottelen vain, että saisin nämä kaikki koneet yhteen, joka helpottaa minua suuresti. Samalla kun kirjoittelen tänne, niin kuuntelen kuulokkeilla Spotifyita, jossa on aivan ihania kappaleita, myös ihania vanhoja, joita ei muuten kuule.

Mutta katsahdin sääennustuksia ja siellähän luvataan vielä yli +20 asteen päiviäkin vielä jonkin aikaa, joten odotellaanpa kesää uudestaan. Olen minä yrittänyt soitella hanuriakin, mutta sitten kohoaa verensokeri ihan kummasti, joten pidän välillä paussia. Kun tuo verenpaine taas tuppaa aamullakin olla koholla nukutun yön jälkeen, joten kaikki ei ole hyvin vieläkään. Ja tähän väsymykseenhän kukaan ei voi mitään! Mutta nyt odottelen vain syksyä ja sitten me nousemme jälleen pilvien yläpuolelle ja nautimme Espanjan auringosta ja iloisesta elämästä.

Olen kuitenkin onnellinen, että reissumme meni tosi hyvin ja sääkin oli mitä mainion matkustamiseen. Ja olihan se kiva käydä taas synnyinkaupungissakin Kotkassa, joka on muuttunut toki hyvin paljon. Mutta sinne en todellakaan kaipaa enää, sillä viihdyn siellä, missä on koti ja rakkaat ihmiset, siis vaikka toisella puolella maapalloa.

Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein ihanaa sunnuntaita!

ONNISTUNUT MATKA

Tänään on torstai ja jo 18. päivä heinäkuuta. Päivä on pilvinen ja sateinen asteidenkin ollessa vain +15. Näin ollen tuntuukin, että Suomen kesä on mennyttä ja pian alkaa koulut ja sitten joulun odotus. Niinhän se aika vaan menee menojaan ja välillä tuntuu päivät pitkiltä ja välillä taas nopeilta. Mutta aika kuluu joka sekunti ja jokaisesta hetkestä pitää osata nauttia ja olla kiitollinen, että saa kuitenkin elää ja olla rakkaittensa keskuudessa.

Meidän kauan suunniteltu reissumme itään, etelään ja länteen oli taas likellä peruuntua, kun tuo tulehdus ei ota vaan talttuakseen. Olemme peruneet monta kertaa tämän reissumme ja nyt päätimme, että enää emme peru, jos vain saan antibioottikuurin. Ja onneksi nyt tuntuukin, että lääkäri on ottanut ihan asiakseen hoitaa huolella tämän monta kertaa uusiutuneen tulehduksen. Lääkäri soitti maanantaina, jotta hän laittaa reseptin apteekkiin ja tulee 5 päivän kuuri. Lääke oli meille aivan uusi tuttavuus ja onkin osoittautunut aika hyväksi. No, sitä en tiedä, jotta onko tulehdus nujerrettu, mutta muuten olen jaksanut enemmän kuin aikoihin. Ja huomennahan tämä kuuri taas tällä kertaa ainakin loppuu. Mutta lääkäri haluaa vielä kontrolloida, jotta tulehdus on varmasti poissa. Tämän pitäisi nyt kuitenkin olla se täsmälääke. No, onko tulehdus nujerrettu, niin selviää sitten ensi viikolla.

Mutta meidän ihana reissumme alkoi tiistai aamuna kello 8, kun starttasimme omasta pihastamme ja käänsimme auton nokkamme kohti itään.

Aamu oli hyvin kaunis ja aurinkoinen. Vaikka täällä oli asteita vain +13.

Ja tässä tietä, jota ajelimme. Ensin ajoimme 2 ja puoli tuntia ja pysähdyimme Tuulosiin syömään. Ja kylläpä tulikin vatsa täyteen tosi maukasta ruokaa.

Sitten kävimme lähellä Lappeenrantaa, jossa joimme kakkukahvit ja rupattelimme jonkun aikaa. Sieltä porhalsimme navikan ohjeiden mukaisesti kohti Haminantietä Kotkaan. Mutta sielläpä tuo pieni Navikka ei osannutkaan neuvoa seuraavaa etappia, vaan kiersimme kehää tietöiden vuoksi, kunnes päätimme ottaa ohjat omiin käsiimme ja ajaa kyltin mukaan kohti Kotkaa. Ja sieltähän se majoituspaikka sitten löytyikin ja olikin hyvä majoitus, jossa olimme viime kesänäkin ja menemme vielä ensi kesänäkin samaan paikkaan, koska on hyväksi todettu ja koettu.

Siellä yövyimme yhden yön tuon kallion päällä rivitalossa.

Keskiviikkoaamuna lähdimme kohti Parikan hautausmaata tarkoituksena ostaa haudoille kukkia.

Ajoimme tuttujen Kyminlinnan vallien ohitse 

Ja sitten saavuimmekin Parikan hautausmaan risteykseen oman muistimme ja Navikan ohjeiden mukaisesti. No, menimme Koivulehdon Puutarhaan ajatuksena ostaa sieltä kukkia, vaan siellä ei ollutkaan enää myyntiä. Monien neuvojen jälkeen päätimme kuitenkin turvautua Kotkan saaren kukkakauppoihin. No, kävimme yhdessä, jossa ei ollut ulkokukkia, mutta ystävällinen myyjä antoi meille Puutarhan osoitteen, jota jo etsimmekin löytämättä sitä kuitenkaan. Laitoimme Navikkaan osoitteen ja hetken kuvasin siellä autossa istuessani rakkaani käydessä asioilla.

 Tässä Kotkan Keskuskadun kulmaa ja vanha, tuttu Työväentalokin oli muuttunut Konserttitaloksi...

 ...ja Keskuskadun näkymiä...

 ...tämä Kotkan vanha, kaunis kirkko on kuvattu autosta käsin...

 ...ja Kirkkokatua pitkin ajelimme Hyväntuulentielle...

...ja Kotkan kirkkoa lähikuvassa autosta kuvattuna...

 ...tuttu Jylpyn vesitorni ja Jylpyn kalliot...

 ...ja kylttejä riittää opasteiksi oikein hyvin...

 ...ja sieltähän se Puutarha Onnenpensas löytyikin vanhan tien varrelta, kun ensin löysimme vanhan Kyminlinnan ympyrän...

...ja matka jatkui kera kauniiden kukkien kohti Parikan hautausmaata...

...näin kauniin ruusubegonian saimme enoni ja tätini haudalle vietyä...

 ...minun äitini ja isäni saivat myös kauniin ruusubegonian...

 ...asettelimme sen hyvin, jotta pysyy pystyssä tuulessa ja tuiskussa...

...ja minähän se siinä kaivaten vanhempiani yhä edelleenkin...
...ja matkamme jatkui vielä kolmannellekin haudalle...

...ja tässä istun ja kaipaan mammaani myös todellakin paljon.

Mutta sitten matkamme jatkui Kouvolan kautta jälleen likelle Lappeenrantaa ja sieltä sitten kotia kohden välillä syöden ja kahvia juoden. Illalla olimme kotona väsyneinä, mutta onnellisina.

Kylttejä oli paljon ja niitä ehdinkin jotenkin kuvata autostakin käsin, vaikka olikin vauhtia päällä.

Mutta tänään olemme vain levänneet ja nauttineet hiljaisuudesta ja rauhasta ja koneen hyvästä toiminnasta.

Nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa päivän jatkoa!