JOTAIN VALMISTAKIN ON SYNTYNYT

Tänään on perjantai ja 14. päivä syyskuuta. Päivä on pilvinen ja sadekin ropisee ikkunalautoihin ja kovin tuulee. Mutta tasan 40 vuotta sitten oli hyvin kaunis, kuulakas ja aurinkoinen päivä. Muistan toki sen kuin eilisen päivän, sillä sain silloin ensimmäisen lapseni. Onnea tämän päivän sankarille!

Tänään on siis sateinen päivä ja minä pysyttelen sisällä ja siten sain jo jotain aikaankin. Tänään on myös saunapäivä, joten jospa yrittäisin pitkästä aikaa mennä saunaankin, mutta kun tuo hissillä suihkuun meno on niin mukavaa. No, mitään päätöstä kirjallisenahan ei ole vieläkään tullut, mutta riitti kun meille sanottiin, että päätös on kielteinen ja se siitä. Täällä on silti kaikki hoitunut erittäin hyvin. Mutta meitä on niin monenlaisia ihmisiä! Vieläkin naurattaa, kun tyttäreni sai "meluhaittahuomautuksen", koska poraa jatkuvasti!!! Ensinnäkin, tyttärelläni ei ole koskaan edes ollut poraa eikä hänellä ole ketään, joka poraisi seiniä. Toiseksi tyttäreni on niin hissukseen kotonaan ragdoll kissansa kanssa, että en tiedä toista, joka olisi yhtä hissukseen. No, me tosin ostimme hänelle kesällä tehosekoittimen, joten jos siitä tuleva ääni pari kertaa viikossa muutaman minuutin ajan häiritsee jotain, niin sekään ei tosin ole jatkuvaa "poraamista". No, mutta asiat selviää sitten ensi viikolla, kun tyttäreni laittaa vastineen vuokranantajalle ja otamme selvää, kuka on tällaista voinut levitellä. Mutta meitä on moneen junaan ja laivaankin vielä! Mutta ei tällainen syyttely kivalta tunnu!

Mutta sitten kirppikseltä löytyi tässä päivänä muutamana hieman lankojakin, joista heti väsäsin Petralle mekon. Vielä hattu puuttuu, mutta pitää välillä huilia, jotta nivelet saavat levätä. Onhan se vaan niin ihanaa tehdä näitä pikkuisia vaatteita.

 Iloinen Petra ennen...

 ...ja iloinen Petra nyt uudessa mekossaan...

 ...Petra ja Irina...

 ...ja uusia tulokkaita vaihtovaatteissaan...

 ...iloista porukkaa löytyy täältäkin...

 ...ystävykset yhdessä...

 ...ja hieman erikseenkin...

Ja nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa viikonloppua!

KIRPPIKSELTÄ KIRPPIKSELLE TIEMME NYT KÄY

Tänään on torstai ja 13. päivä syyskuuta. Asteita on vain +14, joten koleaa on, mutta aurinko paistaa ja syksyn tuoksua on ilmassa.

Eilen me saimme toisen näytön eli siis minä sain näytön myös Linux koneelle. Ja nyt hyppään koneelta toiselle ja välillä kirppikseltä kirppikselle. Mutta kun halavalla saa, niin pitäähän sitä silloin ostella niinkuin apina ja gorilla, kävelivät torilla, apina se osteli ja gorilla se nosteli...vai miten se loru nyt menikään.

Mutta ihana päivä oli eilen ja oli tänään. Ja tällaista hyppäsi tänään syliini:

Tässähän näitä taas tuli lisää niin nukkeja kuin ötököitäkin. Mutta saimme tuon pitsisen verhokapankin ja vielä ruskean ja vain 10 euroa ja 4,5 metriä pitkä. Niin ja sitten saimme keittiöön ihanan valaisimen ja samoin tänne tietokonehuoneeseen. Mutta kun siis halavalla sai, niin ei voinut jättää ottamatta. Ja kun tulimme, niin jopas maistui oikein leivoskaffeet kaiken kunniaksi. Oma koti, oma hobby!

Mutta kiitokset kuuluu jälleen rakkaalleni, papalle, joka näitä harrastuksiani tukee. Onneksi on yksi huone vain nukeille, ötököille ...ja langoille!

Nyt toivottelen teille kaikille oikein ihanaa illan jatkoa ja minä menen nyt virkkaamaan Petran mekkoa valmiiksi ja sitten vielä myssy ja sitten vasta seuraava nukke.

VOI JÖSSES SENTÄÄN, MIKÄ IHANA PÄIVÄ!

Tänään on tiistai ja 11. päivä syyskuuta. Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja asteita on +20.

Kylläpä rakkaani antoi minulle jälleen ihanan päivän ja sain niin paljon kaikenlaista, että tuntui kuin olisi ollut joulu.

No, kaikki alkoi siitä, kun rakkaani sanoi, että käymme lenkillä ja sitten menemme kirppikselle ja sitten vasta kauppaan. Minä katsoin ällistyneenä, jotta KIRPPIKSELLE...kirppikselle siis vain katselemaan. Ja hyvinhän se katseleminen onnistuikin, kun oli iso kirppis ja hyvä kulkea, että ei ollut liian ahdasta. No, minun pääni pyöri kuin väkkärä toiselta puolen toiselle puolelle. ja aina, kun näin jotain mielenkiintoista...kaunista...kivaa...niin sain sen syliini. Sylini oli niin täynnä, jotta ensin piti hakea kori ja sitten piti viedä se kori talteen tiskin taakse ja ottaa toinen kori. No, kyllähän sekin kori täyttyi, mutta sitten vihdoin viimein, kun kaikki loossit oli tarkasti katsottu ja syliini kerätty, lähdimme kohti kassaa. Ja johan oli kertynyt kaikenlaista mukavaa, joista olen ikionnellinen. Mutta kun halavalla sai!
Että tällaista sieltä huusi syliini:

Ja tässäpä koko porukka yhdessä...

...ja sitten erikseenkin...

 ...orava ja iso nalle...

 ...tässä kahdella jo hienot neulotut vaatteet päällä...

 ...ja kaalimaan kakara ja muita ihanuuksia...

 ...tämä on ihana pitkäkoipi...

 ...ja tällä on yksi hammas vasta...

 ...Rakkaus Nalle ja Pehmo Aku ja Huli Hiiri...

 ...suloinen hiirulainen...

 ...ja tässä Huli lähempänä kuvattuna...

 ...entäs tämä kaunis maljakko...

...ja tämä kaunis maljakko...aaah, miten paljon näitä rakastankaan, mutta eniten rakastan miestäni, pappaa, rakastani!

Mutta nyt toivottelen teille oikein ihanaa illan jatkoa ja mitähän se huominen tuo tullessaan!

NIMETÖN PÄIVITYS

Tänään on maanantai ja jo 10. päivä syyskuuta. Aurinko paistaa välillä ja silloin vedän verhot eteen. Asteita on vain +15, joten nyt kesä on todellakin mennyt. Ai, että mikä kesä? No, ainakin on koko kesän kasvit saaneet kosteutta ja raikasta sadetta. Mutta meillä lähtölaskenta on alkanut ja jännitys kohoaa. Mutta onneksi me pääsemme nyt kuitenkin etelän lämpöön, jossa voimme olla ulkona jatkuvasti välillä vaan syöden ja vettä juoden.

Mutta tänään on myös ilon päivä, sillä nyt on aamusokerini arvot olleet jo kolmena päivänä alle 6 ja antibioottikin on purrut tulehduksen jälleen pois, kunnes taas saapuu uudestaan. Ja verenpainekin oli tänään tosi hyvä. No, kiitos kuuluu hyvälle lääkärilleni, joka antoi uutta lääkitystä diabetekseeni vielä lisänä. Nyt olen jaksanut jo kutoakin omaa tunikaani, joka todellakin alkaa olla aika painavakin. Mutta valmiiksi minä sen teen ja niin teen kaikki muutkin keskeneräiset käsityöni ja yhtään lankakerää en osta ennen kuin olen saanut vanhoja töitä pois. No, toki minä reissulta saan tuoda, kun halvalla saa, mutta täältä en osta mitään. Minä annoin entisetkin langat nyt tyttärelleni, kaksi muovipussillista vain lankoja, mutta jotka ovat vain olleet säilytyksessä enkä ole mitään tehnyt, hyi minua. Mutta nyt veriarvojen myötä nääs, muuttuu tyyli tää, kun en ole mikään lyyli nääs, nääs.

Sain tänään jo siivottua tietokoneen kuvatiedostonkin, kun oli jostain syystä kuvia lähtenyt kansioista pois, joten poistin ne kaikki liki 100 tyhjää kansiota, kylmästi vaan pois, pois. No, onhan täällä koneella paikkoja, joissa on samat kuvat eli tallessahan ne ovat ja Linuxille vielä vien niitä ja Buffalossa on myös. Nyt pitäisi vielä siivota läppäri, sillä senhän me otamme mukaamme reissuun, kun on vielä ostettu uusi, kaunis läppärilaukkukin, jonka kuvan laitoin blogiini Elämää Väinönlinnassa.

No, nyt kun on nimetön päivitys, niin on tyhjä pääkin, joten toivottelen teille kaikille oikein ihanaa päivän jatkoa!

RAKKAUDELLA VALOKUVIIIN

 

 

 

 

Tänään on lauantai ja 8. päivä syyskuuta. Kuukauden kuluttua me olemme jo auringon lämmössä. Täällä on asteita vain +9 ja sataa ja tuulee. Eipä ihme, että niveliänikin särkee näin kovin. Mutta apu on hyvin pian lähellä ja lentokin jo varattuna ja toinen jo maksettukin.

Minulla on nyt jälleen tämä Linux kokeilussa, joten miten tämä minulla toimii. Ja vastaus on, että hyvin toimii! Otin tikulla musiikkia ja kuvia ja vein ne tänne Linuxiin ja kun sain tänne Picasankin, niin silloinhan kaikki on taas hyvin.

Mutta olen myös leikitellyt näillä vanhoilla valokuvilla ja laittanut Corelin ohjelmalla näihin raameja ja kivoja on tullut. Ja nyt tietty kokeilen, jotta miten saan ne laitettua tänne blogiini tämän Picasan kautta. Toivon, että kaikki onnistuisi hyvin!

Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa päivän jatkoa! 

VÄINÖNLINNAN AVOIMET OVET JATKUVAT TÄÄLLÄKIN

Tänään on perjantai ja 7. päivä syyskuuta. Lähes koko päivän on satanut vettä ja asteita on vain +9. Enpä ole nenääni ulos pistänyt, kun tuo tulehduksen paholainen jälleen iski kyntensä minuun, mutta nujersin sen heti antibiootilla, joten voiton puolella olen nyt.

Meillä on enää 24 päivää tätä kylmyyttä kestettävä ja sitten pääsemme auringon hellintään. Tosin nyt olemme vain kaksi viikkoa, mutta senkin olemme all inclusive hoidossa, joten voimme vain nauttia ja valokuvata ja lepäillä.

Mutta eilen vai oliko sitä ennen jo, kun vaihdoimme olohuoneessa mööbeleiden paikkoja. Siitä taisin kertoakin blogissani Elämää Väinönlinnassa. Mutta nyt laitan viimeiset järjestykseen joutuneet mööbelit kuvattuna tänne. Siispä, astukaa sisään:

 Olohuoneemme muuttui tällaiseksi...

 ...ja saimme pöydänkin oikeaan paikkaan ja samoin taulut...

 ...samoin sohva sai oman paikkansa ja yllä olevat taulut...

 ...senkin päällystäkin muuttui rauhallisemmaksi...

 ...ja jo vuonna 2002 Brasiliasta tuotu risti...

 ...pieni taulu tuotu Espanjasta...

 ...tämän kauniin kristalli taulun sain Italiasta...

...ja Heidimme pitää vahtia olohuoneessa omalla tuolillaan.

Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa illan jatkoa ja pistäytykäähän blogissani Helenan blogi, jonka olen tänään päivittänyt.