NO JO ON AIKOIHIN ELETTY...

Tänään on maanantai ja 3. päivä tammikuuta 2011. Aurinko yritti nousta aamulla, mutta harmaa pilviverho on sen nyt jo peitonnut. Pakkasta on -8 astetta. Pappa ja nuoriso lähtivät ruokaa sulattamaan tallustellen kauppaan ja minä jäin tänne hiljaisuuteen, kuten aina ennenkin. Mutta huomenna minäkin hyppään rakkaitteni kanssa yhdessä junaan ja taas matkaamme ja laulamme...kiskot vievät etelään...koti kauas sinne jää...???Mutta me myös palaamme huomen illalla ja arvatkaapas mikä minulla on sylissäni? Minulla on sylissäni oma pieni suloinen, ihana Siru! Mutta siitä matkasta enemmän sitten myöhemmin.


Mutta tosiaankin jo on aikoihin eletty! Kun olemme käyneet asuinalueelle määrätyssä lääkärissä ja ennen matkaamme kävimme diabetekseen erikoistuneella lääkärillä, joka on siis hoitanut diabeteksen korkeita arvoja jo aiemminkin hyvällä menestyksellä. Häneltä sain päivystyspakkauksen lääkettä, joka auttaa mahakipuihini, kun lähdimme Teneriffalle. Hän katsoi myös haavan ja mittasi sen pituuden ja leveyden ja antoi antibioottikuurin ja antibioottivoidetta. Mutta hän on nyt lomalla ja meidän piti tilata aika häneltä tämän kuukauden aikana, jotta hän katsoo sitten diabeteslääkityksen uudestaan, kun verensokerini on huimissa lukemissa. Mutta....mutta...mutta kylläpä onkin vaikeata saada lääkettä, kun on toisen alueen lääkärin merkintöjä koneella. Minua todellakin ihmetyttää ja en ihmettele, jos joku potilas kuoleekin hoitoa saamatta. Sellainen tilanne minullakin voi olla, sillä minä vaan sinnittelen tunnista toiseen ja päivästä toiseen. Mutta nyt toinen lääkäri (siellähän on aina eri lääkäri) sitten soitti minulle ja lupasi antaa kyseistä vatsalääkettä apteekkiin. Ihmettelen vaan, miksi tällainen asia, joka koskee sairautta, on näin vaikeaa! Miksi ei jokainen lääkäri voi antaa lääkettä, jota ihminen tarvitsee?


Haavani vuotaa aina aika ajoin eikä kirurgikaan tiennyt mistä moinen johtuu. Ja tälle kirurgillehan minä en enää mene! Mutta sain hyvältä ystävältäni pihkavoidetta, jota olen laittanut vuotavaan kohtaan kahdesti päivässä ja vuoto on jälleen tyrehtynyt tällä kertaa.
Mutta vatsani on ollut tällainen jo keväästä asti ja olen sanonut siitäkin asiasta alueen lääkärille, vaan eipä ole mitään apua tullut. Ja sama on ollut jo 7 vuotta tämän diabetekseni kanssa. Eräs alueen lääkäri sanoi puhelimessa minulle, kun olimme juuri muuttaneet tänne uudelle asuinalueelle, että "onhan  tuo verensokeri koholla, mutta onhan se ollut ennenkin, kiitos, kuulemiin!" Kyllä silloin tuntui, että olen hyljättynä, ei minkäänlaista turvaa sairauksiini. Mutta todellakin nyt on taas kaikki ainakin joksikin aikaa hyvin ja näin minä vaan sinnittelen eteenpäin. Verensokeriarvoni ovat olleet yli 10 luokkaa ja olen todellakin hyvin väsynyt. Mutta aikansa kutakin! Ja minähän pääsen viikon kuluttua jo lymfahierontaan, jonka lähetteen tämä diabeteslääkärini kirjoitti jo marraskuun lopulla.


Mutta tulipas pitkä päivitys, joten toivonpa, että jaksaisitte myös lukea tämän. Pian porukka palaa onnellisina tänne Unelmakotiin kirjoja mukanaan, joita pappa heille ostaa. He ovat niin ihania ja suloisia!


Nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa alkuviikkoa ja ilahduttakaa minua ihanilla kommenteillanne!