22.2.2018

22.2.2018

perjantai 7. tammikuuta 2011

SIRUN KOLMAS PÄIVÄ

Tänään on perjantai ja 7. päivä tammikuuta. Pakkasta on vain  -2 astetta, mutta pyryttää lunta ja tuulee, joten emme vie Siru kultaamme vielä ulos.


Päivät kuluvat niin nopiasti, että ei meinaa perässä pysyä ja Siru kasvaa ja syö ja nukkuu ja leikkii. Eilen hän painoi 2.3 kiloa eli on tosi kevyt ja helppo kannellakin. Tosin ajattelin kyllä, että jos voisimme hankkia hänelle sellaiset rattaat...hahhahhaaaa...juupajuu, mutta kun niissä olisi niin paljon helpompaa kuljettaa tuolla ulkonakin ja vaikka nyt jo, kun vaan nostaisi pissille. Mutta katsotaanpa nyt ensin!


Sirulla oli jo kolmas yö ja se meni erittäin hyvin eikä ole ollut ripulointia eikä oksentelua eikä vikinää. Hän on heti kotiutunut meihin ja tänne Unelmakotiimme. Hän on niin suloinen ja erittäin vilkas. Mutta olen kuitenkin harjannut häntä jo joka päivä ja hyvinhän sekin sujuu. Hän kuuntelee, kun hänelle puhuu ja sitä puhettahan minulta ainakin hänelle tulee. Hän juoksee vastaan, kun pappa tulee kaupasta kotiin ja iloisesti heiluttaa häntäänsä.


Nytpä en ole ehtinyt vieläkään mitään käsitöitä tekemään, mutta ehkäpä jo ensi viikolla. Minä nimittäin aloittelin junassa menomatkalla hartianlämmitintä itselleni ja minulla oli Knit Pron pyöröpuikko. Mutta kuului vain naks...ja hups silmukat olivat ilman puikkoa...juupajuu...jo toinen puikko joka naksahtaa kesken kutomisen. Ei ole todellakaan kivaa! Nyt pitänee ehkäpä ostaa jotkut toiset puikot, sillä minä en oikein luota näihin Knit Pron puikkoihin enää. Ajattelin nimittäin, että tunnissakin olisin kutonut jo aika paljon sitä hartianlämmitintä, mutta nyt se vaan lojuu ilman puikkoja, joten täytynee kait purkaa se ja aloittaa uusilla puikoilla uudestaan.


Kyllä minä tunnen itseni niin sanomattoman onnelliseksi mummiksi!
Mutta paljon pitäisi vielä kutoa, vaan onhan näitä päiviä ja allakasta saadaan lisää.


Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa ja rentouttavaa viikonloppua ja nauttikaa jokaisesta hetkestä!



Ja kuten kuvistakin näkyy, niin hän osaa istua ja poseerata hyvin kameraan päin. Siru on tosi hieno vauva.

6 kommenttia:

  1. Moikka, olen uusi lukija, aloitin lukemisen ennen teidän teneriffan matkaa. Ihan kun olisit minun mummi :) Minkä rotuinen Siru on? Mukavaa lukea teidän kuulumisia terkuin Johanna pohjois-pohjanmaalta.

    VastaaPoista
  2. Moi Johanna! Kiva kuulla, että pidät minun kirjoituksistani ja meidän elämästämme. Sirun äiti on tiibetinspanieli ja isä japanin pystykorva. Leppoisaa viikonloppua sinulle ystäväiseni!

    VastaaPoista
  3. Moikka
    Et voinut olla sit ilman koiraa. Söpö pikkunen pallero. Älä pilaa sitä millään rattailla. Koira on kuitenkin koira vaikka on pieni muuten joudutte tulevaisuudessa kantaa Sirua ethän laittanut villakoiratkaan rattaisiin. Itse olen hankimassa tänä vuonna pennun siis iso villan.
    Terkkuja 3 super koiraa Kirkkonummelta.

    VastaaPoista
  4. Moikka taas,voi että on sitten suloinen tuo Siru koiruus,aivan ihanan näköinen,minäkii haluisin tuollasen.:D,eihän tuollaisesta kannata luopua ollenkaan,odotas kun kiinnyt tuohon todella♥
    Mukavaa viikonloppua ystäväni♥

    VastaaPoista
  5. Moikka moi ystäväni Kirkkonummelta! Juu, en voinut olla kuin puolisen vuotta ilman koiraa, kun Siru vaan tuli luokseni ja sydämeni oli viety. Mutta nyt meillä on nuorisoa auttamassa, niin voimme lähteä matkallekin ja hän on hyvässä hoidossa. Olen vaan niin onnellinen! Kirjoitappas minulle meili, osoite on ylhäällä!

    VastaaPoista
  6. Moikka taas Tansku! En minä ikinä haluaisi luopua Sirusta, sillä rakastamme häntä yli kaiken! Hän on niin suloinen ja energinen ja viisas ja oppivainen! Mukavaa viikonloppua sinulle Tansku ystäväiseni!

    VastaaPoista

VIIMEINKIN PÄÄSEN TÄNNEKIN BLOGIINI

Tänään on sunnuntai ja 22.11.2020. Aurinko laskee ja tulee hämärää. Olen onnellinen, kun pääsen tänne blogeihini pitkästä aikaa. Kirjoitan t...