SIRUN SULOISET UNET JA MUITA KUULUMISIA

Tänään on sunnuntai. Sade ropisi ikkunaan näin keskellä talvea. Ja nyt onkin sitten taas +2 astetta. Huomenna on luvassa jo pientä pakkasta ja siitä se taas sitten nousee. Ja tuuli on aika vinhaa, kun tuntuu että olemme Humisevassa Harjussa. Jos tuuli vinkuu täällä, niin kyllä se vinkui Teneriffallakin ainakin viimeisenä yönä. Heräsin yöllä kello 1 tuulen vinkunaan ja vonkunaan enkä sen jälkeen nukkunut sen silmällistä. Mutta eipä nukkunut rakkaanikaan. Kyllä se oli jotenkin pelottavaakin olla siellä 11. kerroksessa ja kuunnella Atlantin tyrskyjä ja tuulen ulvontaa.


Mutta silti siellä oli tosi ihanaa olla ja kyllä me taas jonain päivänä hyppäämme koneeseen, vaikkakin se takaisin tullessamme heittelehti Atlantin virtausten vuoksi niin kovin, että kahvikin läikkyi pöydälle mukistaan. Mutta se kesti aikansa ja sitten oli taas tasainen vauhti.


Ja sitten kun pääsimme kotikoneeseen vihdoinkin, niin sekin kone oli tunnin myöhässä eli me palelimme kylmässä koneessa tunnin ajan hyvin väsyneenä matkastamme. Onneksi lentoemäntä toi meille suklaatia ja kuumaa kahvia. Ja vihdoin sitten kun jäänestoa oli ruiskutettu koneen päälle, niin pääsimme lähtemään ja onnellisesti laskeuduimme Porin kentälle. Olimme kuitenkin onnellisia matkastamme, että se sujui hyvin ja hotellikin oli aivan mahtava ja niin siistiä joka paikassa, että ihan hämmästyin ja niin ystävällisiä ihmisiä. Aina oli joku ihminen auttamassa meitä.


Mutta joululoma oli meillä myös hyvin onnellinen, kun nuorisoa oli meillä ja hauskaa riitti. Ja sitten vielä tuo pienenpieni suloinen palleroinen, joka tuli ensimmäisenä syliini ja nuoli minun nenänpäätäni aivan kuin olisi sanonut, että "ota minut". Ja niinhän siinä sitten kävi, että ..."hän sydämeni vei...". Hän on nyt jo 11 viikkoinen.


Niin, tämä pienenpieni palleroinen sai nimekseen Siru.  Nyt hän on jo 11 viikkoinen. Hän syö jo paljon enemmän ja eilen annoin jo kermaviiliä pehmennettyjen papanoiden seassa ja se menikin vauhdilla. No, tänään keitimme jauhelihaa ja sekoitin sitäkin papanoiden sekaan vielä, kunnes siirrymme riisin ja jauhelihaan. Minusta tuntuu, että Sirun vatsa on aika hyvin kehittynyt, sillä minkäänlaista ripulia tai oksentelua ei ole ollut yhtään. Hän syö erittäin hyvin ja leikkii oikein vauhdilla juoksee "lelujensa" perässä kun niitä lattialle heittelee. Ja nyt maistuu kovatkin papanat hyvin ja hän puree niillä sahanterillään oikein hyvin. Hän myös kuuntelee hyvin, kun hälle juttelen. Äsken annoin hänelle edesmenneen Cindyn pienen pannan, timanttipannan, vaikka onkin vaaleansininen. Mutta nyt on jo hyvä totutella pantaan, jotta nyt alkavalla viikolla pääsee hieman totuttelemaan uloskin, kun on rokotettu. Onneksi meillä on lasitettu parveke, jolloin voin häntä totutella ulkoilmaan siinäkin. No, olihan hän ulkona jo kun tulimme tänne Hämeenlinnasta, vaikkakin omassa kopassaan.


Mutta nyt taisi tulla tarinaa jo ihan liikaakin, joten lopetan lörinät(I will stop my story)ja laitan tänne joitain kuvia napattuna eilen illalla.
Mutta tämän aamuisen videopätkän laitan...hmm...jonnekin muualle.
Näiden suloisien kuvien myötä toivotan teille kaikille oikein leppoisaa sunnuntain jatkoa!

Näin suloinen on vain pienenpieni palleromme Siru 11 viikkoa