Siru on kasvanut ja kehittynyt hyvin ja käy lenkillä jo monta, monta kertaa päivässä. Toki aina hän ei tee ulos, mutta pääasiahan on, että pääsee lenkille. Kyllä hän siihenkin vielä oppii, että pissitään ulos. Hänhän on vasta 3 kuukautta ja 3 viikon kuluttua vasta 4 kuukautta. Mutta hyvin ymmärtää, kun hänelle puhutaan. Hän on vaan niin suloinen vauveli!
Tänään en ole taas jaksanut kutoa yhtikäs mitään, kun vaan on sellainen kumma väsy päällä. Ja huomenna pääsen taas kokovartalohierontaa, joka on aivan ihanaa jokaikinen kerta. Tänään tilasimme Cellbesiltä jo uusia vaatteitakin minulle, kun entiset ovat taas liian isoja. Jihuuu, saan uudet farkut ja caprit ja kauniin, valkoisen tunikan. Ihanaa, kun paino laskee koko ajan vähäsen, vaikka syön ihan normaalisti.
Mutta ensi viikolla me pääsemme jo maalle, kun menemme lapsenlapseni konserttiin. Se on tosi ihanaa! Ja sitten kun tulemme sieltä, niin alkaakin jo kiireitä...no, mutta siitä enemmän sitten, kun Unelmakotimme sulkeutuu. Juupajuu, Unelmakotimme sulkeutuu nyt helmikuussa eikä enää täällä Satakunnassa ainakaan avaudu. Mutta ihanaa on päästä maalle ja muuta en nyt tällä kertaa kerrokaan.
Mutta kuten otsikostakin voitte lukea, niin muisteloita onhan noita...ja löysin koneeltani 10 vuotta vanhoja kuvia, kauniita, talvisia kuvia...pohjoisesta. Siellähän ei Pohjan poikia palele...
Mutta nyt toivottelen teille oikein mukavaa ja ihanaa helmikuuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti