ON JOULUAATTO...

Tänään on lauantai ja 24. päivä joulukuuta ja odotettu ja kaivattu jouluaatto. Jouluvalmistelut on useimmilla hössötetty, mutta meillä ei jouluvalmisteluja ole tehtynä. Meillä on rauhallista ja hiljaista. Ulkona on vielä pimeää, mutta siitä se päivä valkenee ja lämmintäkin on luvassa. Eilen oli +23 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kyllä tuntui aivan mahtavalta kävellä Välimeren rannalla ja kuunnella sitä aaltojen temmellystä ja kohinaa. Siellä oli joitakin ihmisiä istumassa penkeillä rannalla katsoen kaukaisuuteen ja palaten ehkäpä omiin vanhoihin muistoihin. Mutta onhan sitä joulua touhuttu ennen vanhaan, kun lapset olivat pieniä ja omat vanhemmat tekivät ikimuistoisia jouluja, kun minä olin pieni. Ne ajat olivat ihania aikoja ja ovat jääneet ihaniksi muistoiksi sydämeeni. Miten kaipaankaan noita vanhanajan jouluja! Silloin ei ollut tavaroita niin paljon kuin nykyään. Mutta me todellakin saimme paljon lahjoja, koska meillä oli silloin vielä sukuakin aika paljon. Nyt ei ole enää ketään elossa, mutta muistot ovat ikuisia ja ne ovatkin kauniita muistoja, joihin minäkin aina välillä syvennyn miettimään.
Mutta nyt ovat ajatukseni toki Suomessa, koska siellä ovat rakkaat lapseni ja lapsenlapseni. Onneksi nykyään voi olla yhteydessä Skypen avulla ja kun meilläkin on sisäänrakennettu webkamera, niin me näemmekin toisemme ja sehän lämmittää mummin sydäntä. Ja onhan messet ja kaikki netlogit, joiden kautta voi pitää kirjoittaen yhteyttä ja kertoa kuulumisia. Ennen vanhaan oli vain puhelin, jolla piti keskuksen kautta soittaa kaukopuheluja. Se oli toki jännää, kun isä soitti enolleni Jyväskylään ja sitten istuimme ja odotimme, milloin keskus soittaa ja sanoo, että puhelu tulossa. Oli se tosi jännittävää ja ihanaa aikaa se!
Me vietämme siis täällä joulunkin kaksistaan nauttien hyvästä ja terveellisestä ruuasta, herkuista ja toisistamme. Kuuntelemme joululauluja ja lintujen laulua. Onhan tämä erilainen joulu taas, mihin on totuttu, mutta ihana silti ja niin ihana, että ensi vuonna uudestaan tänne, jos Luoja suo. Mutta nyt palaan muistoihini koto Suomeen, jonne jäi koti jouluiseksi. No, kun palaamme kotiin, niin ensimmäiseksi siivoamme kaikki pölyt pois ja sittenhän onkin jo taas pääsiäinen.
Sinne jäi jouluinen pöytämme vastaanottamaan hiljaisen joulun...
...ja mummin ja papan joulutervehdys jäi myös sinne kaikille rakkailleni...

...siellä myös enkelit suojelevat kotiamme...
...ja tällainen vanha joulupukkikin siellä vartioi kotiamme hyvässä hengessä.
Tällaisia muistoja tällä kertaa joulusta ja muustakin kaipuusta. Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein ihanaa joulua rakkaittenne kanssa!