TIISTAIN TOUHUJA TOISELLA PUOLEN MAAPALLOA

Tänään on tiistai ja 7. päivä helmikuuta. Aurinko paistaa jälleen pilvettömältä taivaalta ja luvassa on +33 astetta lämmintä. Mutta sisätiloissa on hieman viileämpää. Saas nähdä nyt, mitä tästä kirjoittamisesta tulee, kun yksi kissoista kellii sylissäni. No, eihän siitä tietenkään tule mitään kirjoittamisesta, joten nostin hänet sohvalle, vaan katselee koko aika, jotta kohtapa minä taas hyppään mummin syliin.
Mutta nyt olen yksin täällä suuren talon alakerrassa tai no, en tietenkään yksin, sillä onhan täällä vahteja aika monta. Miehet lähtivät käymään supermarketissa ja sitten kun olemme syöneet, niin he alkavat leikata nurmikkoa. Tämä onkin tosi laaja alue, jota pitää leikata pari kertaa kuukaudessa. Mutta onhan tämä maastokin tosi vaikeaa, kun on kumpuilevaa ja jyrkkiäkin kohtia. Toinen leikkaa nurmikkoa ja toinen reunuksia, joten siistiä jälleen tulee. Sitten he kokkaavat jotain hyvää ja terveellistä ja minä...ai että mitä minä teen? No, minä nautin täällä olostani niin paljon, että en löydä tarpeeksi sanoja, jotta te ymmärtäisitte minun onnellisuuden.  Mehän olemme pitäneet yhteyttä jo 50 vuotta ja nyt saamme viettää aikaamme yhdessä parikin kuukautta, joten se on sitä kulta-aikaa. Ennen vanhaanhan kirjeet kulkivat Suomen ja Brasilian välillä 10 vuorokautta, mutta nyt kaikki yhteydenpito sujuu silmänräpäyksessä. Ja täältä alakerrastakin posti kulkee yläkertaan hyvin nopeasti.
Mutta minä tästä pian lähdenkin tuonne altaan reunustalle istuskelemaan ja nauttimaan. Täällä on paljon mitä erilaisimpia lintuja, joiden ääniä on mukava nauhoittaa.
Tällä kertaa en aio ottaa sukankudinta mukaani, vaan annan ajatusteni juosta ympäri maapalloa ja katselen kaunista luontoa.

Nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa viikon jatkoa ja nauttikaahan talvipäivistä ja uudesta presidentistä, mutta minä nautin kesästä!

Tällaista kauneutta löytyy tästä ympäriltäni!