Täällä olemme juu laatikoiden keskellä ja saamme etsiä, minne jalan laittaa, kun tavaraa näyttää olevan paljon, vaikka ei todellakaan ole juuri mitään.
Minun käteni vaativat jo puikkoja ja lankaa, mutta ei, ei ja ei!
Minun sydämeni sanoo, että lepäile vaan, mutta kun ei malttais. Totuus kuitenkin on, että sydämessäni on jotain vialla, vaikka täällä ei niin sanottukaan, mutta sydänfilmi sen paljasti Brasiliassa asti. Olen sen toki aavistellutkin jo kauan aikaa, mutta kun ei ole aikaa tutkia paremmin, niin onneksi Brasiliassa oli aikaa, kun menin tai jouduin ensiapuun. Mutta sieltä tuli hyvä apu ja hyvät neuvot, jotka ovat kultaakin kalliimmat.
Aina vaan ajatukseni lentävät kaukaiseen, ihanaan Brasiliaan ystäviemme luokse, jossa saimme viettää ihanaa aikaa, kiireetöntä ja nautinnollista aikaa yhdessä. Nyt kun lähden täältä keskuudestanne jonain päivänä, niin lähden täältä todellakin hyvin, hyvin onnellisena, koska sain tavata rakkaat ystäväni Brasiliassa, joiden kanssa on pidetty yhteyttä jo yli 50 vuotta. He ovat todellisia ystäviä!
Ja tämä kuva tuli esille, josta myös näkyy onnellisuuteni:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti