HISSILLÄ SUIHKUUN...

Tänään on torstai ja 6. päivä syyskuuta. Aamu on hyvin harmaa ja tuulinen ja asteita vain +11. Mutta eipä se meitä haittaa, sillä meillä on oma koti täynnä rakkautta ja lämpöä.

Mutta eilen oli eilen ja tänään on tänään ja huomisesta emme tiedä vielä mitään.

Meillä oli...siis todellakin oli pieni suihkukoppi, jossa minä yritin peseytyä nämä kuukaudet, mitä olemme tässä Väinönlinnassa asuneet. Mutta sitten otimme yhteyttä Vammaispalveluun ja kysyimme asunnon muutoksesta suihkun osalta, jotta tuo suihkukoppi pois ja se olisi siinä. No, meillä kävi asiantuntija ihminen tutkimassa tilanteen, mutta hän kiinnittikin huomionsa toiseen asiaan eli tässä talossa ei ole hissiä ja että miten minä pääsen kulkemaan rappuja, kun olen liikuntarajoitteinen. Hän sanoi, että meidän pitäisi asua ensimmäisessä kerroksessa ja hissitalossa ehdottomasti. Hän siis puhui koko ajan vain hissistä eikä suihkukopista. Mutta olen ihmetellyt monille, että mitä se hissi kuuluu suihkuun menoon, kun kylpyhuone on tässä asunnossa. En ymmärrä sitä asiaa vieläkään. No, mitään päätöstä ei ole vieläkään tullut ja kun soitimme kyseiseen toimistoon, niin sieltä kerrottiin, että päätös on kielteinen, siis ei mitään apua peseytymiseen, koska ei talossa ole hissiä. No, onneksi löytyi hyviä ihmisiä ja alle tunnissa oli suihkukoppi otettu pois ja nyt on hyvä peseytyä.

Toisinaan elämä heittelee aallon pohjalle, mutta aina sieltä noustaan ylös harjalle...

...ja nyt voimme purjehtia tyynelläkin omaan satamaan Väinönlinnaan ja ilman hissiä...

...ja voimme levittää siipemme kuten joutsenet ja olla onnellisia omasta kodistamme...

Onneksi on maailmassa ymmärtäväisiäkin ihmisiä ja jotka auttavat avun tarpeessa olevia...

Ja tähän on hyvä lisätä Eino Leinon runo:

Oi ihmiset toisianne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toisianne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.

Mutta emme me tästä hissi suihkusta tosin masennu, vaan pikemmiten se naurattaa. Mutta kun kaupungille olisi tullut sitten turhaa investointia, jotta jos me joudutaan lähtemään tästä jonain päivänä pois, kun en pysty enää kävelemään, hehheh, sanon minä. Minusta ja monesta muustakin, joille olen tämän asian kertonut, on vain hyvää liikuntaa, kun kulkee portaita joka päivä, vaikka muutoin liikun pitkät kävelymatkat pyörätuolilla. Mutta minähän elän! Ja emmehän me omasta kodistamme mihinkään lähde!

Nyt toivottelen teille kaikille oikein ihanaa ja raikasta päivän jatkoa!