MUKAVAA HEINÄKUUN VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ

Tänään on keskiviikko ja jo 31. päivä heinäkuuta. Aurinko paistaa ja asteita on +24 ja tuulee aika kovin. 

Minulla nyt ei ole taaskaan mitään asiaa seinien ulkopuolelle, kun tuo ilkimys jälleen jyllää minussa pahan kerran. Ja siinäpä olikin taistelua kerrakseen, jotta saisi apua eli lääkityksen siihen. Terveyskeskuksesta sanottiin, että pitää olla niin ja näin ja aamulla vasta voi tuoda sen näytteen. No, kivut olivat siinä mitassa, että Panadolia oli vain otettava ja muutenkin otettava rauhallisesti, vaikka vessakäynnin jälkeen kyyneleet virtasivatkin poskilleni kovasta kivusta joka kerta ja puolen tunnin välein. No, sitten otimme yhteyttä Keskussairaalaan, jossa ystävällinen sairaanhoitaja sanoi, että koska kivut ovat noin tunnistettavissa, niin lääkäri laittaa reseptin apteekkiin. No, se olikin helpotus minulle, joka olin jo kärsinyt kovista kivuista kaksi vuorokautta. Eilen otin jo kaksi tablettia ja nyt otan niitä kolmesti päivässä neljän päivän ajan ja jos ei lähde parantumaan, niin uudestaan vaan yhteyttä. Ja näinhän se on, että eihän nämä tulehdukset ole minun vika ja minun aiheuttamia. Aina vaan vedotaan siihen, että jos annetaan antibioottia, niin tulee aika, että se ei enää auta, niin mitäs sitten?! Niin, mitäs sitten! Siihen en minä osaa vastata, sillä olenhan vain ihminen, jolla on kovat tuskat ja joka hakee apua ammattilaisilta.

Mutta siis taas kerran näkee, että elämä voittaa, kun vaan jaksaa kestää sen hetkiset kivut. Ja taas aurinko paistaa ja elämä hymyilee ainakin jonkin aikaa, mutta sellaistahan se elämä on.

Tänään on kuitenkin koittanut nimipäiväni ja pian juomme nimpparikahveet kera Almondo mousse kakun, joka on aivan taivaallisen hyvää. Ja Espanjan auringon alle pääsemistä odottaen toivottelen teille kaikille oikein ihanaa heinäkuun viimeistä päivää!