22.2.2018

22.2.2018

lauantai 24. joulukuuta 2011

JOULUAATON AATON KUULUMISIA TORREVIEJASTA

Eilen oli siis jouluaaton aatto. Oli hyvin lämmin päivä ja me suuntasimme kulkumme bussipysäkille ja kohti kaupunkia ja Välimeren rantaa. Siellä autoja viuhtoi ohitsemme ja melske ja vilinä täyttivät kadut. Jopa bussissakin ihmiset iloisina juttelivat toisilleen, vaikka eivät aiemmin olleet tunteneetkaan toisiaan. Täällä on niin välittömiä ja ystävällisiä ihmisiä! Mutta otinhan minä joitakin kuvia, joita nyt laittelen tännekin.
 

Välimeren sinisiä aaltoja...
 

...Torreviejan kaupungin näkymiä...
 

...ja palmuja hiekkarannalla...mahtavaa...
 

...ja Välimeri oli tyyni ja niin sininen...
 

...ja rantamaisemissa kerrostalojakin...

Mutta nyt toivottelen näiden kuvien myötä teille kaikille oikein ihanaa joulun aikaa!

ON JOULUAATTO...

Tänään on lauantai ja 24. päivä joulukuuta ja odotettu ja kaivattu jouluaatto. Jouluvalmistelut on useimmilla hössötetty, mutta meillä ei jouluvalmisteluja ole tehtynä. Meillä on rauhallista ja hiljaista. Ulkona on vielä pimeää, mutta siitä se päivä valkenee ja lämmintäkin on luvassa. Eilen oli +23 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kyllä tuntui aivan mahtavalta kävellä Välimeren rannalla ja kuunnella sitä aaltojen temmellystä ja kohinaa. Siellä oli joitakin ihmisiä istumassa penkeillä rannalla katsoen kaukaisuuteen ja palaten ehkäpä omiin vanhoihin muistoihin. Mutta onhan sitä joulua touhuttu ennen vanhaan, kun lapset olivat pieniä ja omat vanhemmat tekivät ikimuistoisia jouluja, kun minä olin pieni. Ne ajat olivat ihania aikoja ja ovat jääneet ihaniksi muistoiksi sydämeeni. Miten kaipaankaan noita vanhanajan jouluja! Silloin ei ollut tavaroita niin paljon kuin nykyään. Mutta me todellakin saimme paljon lahjoja, koska meillä oli silloin vielä sukuakin aika paljon. Nyt ei ole enää ketään elossa, mutta muistot ovat ikuisia ja ne ovatkin kauniita muistoja, joihin minäkin aina välillä syvennyn miettimään.
Mutta nyt ovat ajatukseni toki Suomessa, koska siellä ovat rakkaat lapseni ja lapsenlapseni. Onneksi nykyään voi olla yhteydessä Skypen avulla ja kun meilläkin on sisäänrakennettu webkamera, niin me näemmekin toisemme ja sehän lämmittää mummin sydäntä. Ja onhan messet ja kaikki netlogit, joiden kautta voi pitää kirjoittaen yhteyttä ja kertoa kuulumisia. Ennen vanhaan oli vain puhelin, jolla piti keskuksen kautta soittaa kaukopuheluja. Se oli toki jännää, kun isä soitti enolleni Jyväskylään ja sitten istuimme ja odotimme, milloin keskus soittaa ja sanoo, että puhelu tulossa. Oli se tosi jännittävää ja ihanaa aikaa se!
Me vietämme siis täällä joulunkin kaksistaan nauttien hyvästä ja terveellisestä ruuasta, herkuista ja toisistamme. Kuuntelemme joululauluja ja lintujen laulua. Onhan tämä erilainen joulu taas, mihin on totuttu, mutta ihana silti ja niin ihana, että ensi vuonna uudestaan tänne, jos Luoja suo. Mutta nyt palaan muistoihini koto Suomeen, jonne jäi koti jouluiseksi. No, kun palaamme kotiin, niin ensimmäiseksi siivoamme kaikki pölyt pois ja sittenhän onkin jo taas pääsiäinen.
Sinne jäi jouluinen pöytämme vastaanottamaan hiljaisen joulun...
...ja mummin ja papan joulutervehdys jäi myös sinne kaikille rakkailleni...

...siellä myös enkelit suojelevat kotiamme...
...ja tällainen vanha joulupukkikin siellä vartioi kotiamme hyvässä hengessä.
Tällaisia muistoja tällä kertaa joulusta ja muustakin kaipuusta. Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein ihanaa joulua rakkaittenne kanssa!

perjantai 23. joulukuuta 2011

HYVÄÄ JOULUA - MERRY CHRISTMAS - JOYEUX NOËL - FROHE WEIHNACHTEN - FELIZ NATAL - BUON NATALE - GOD JUL - FELIZ NAVIDAD

KUVAT KERTOVAT ENEMMÄN KUIN TUHAT SANAA...

Tässäpä jälleen tätä näkymää ja ihanaa arkkitehtuuria...
...tässä ihana kapea katu, jota pitkin kuljimme...kohti...
..ja siellähän se Välimeri jo kimalsi ja kutsui meitä...

...ja siniset Välimeren aallot...
...ja rantakahviloita löytyy paljon...
..ja kukas se tässä istuukaan...
...ja tässä toivotan teille kaikille hyvää joulua...
...tässä kaunis palmujen reunustama katunäkymä...

...tämä on otettu kävelysillan päältä...
...ja tässä on kävelysilta, jota porhalsin ylös ja sain 100 askelta...
Tänään on perjantai ja 23. päivä joulukuuta. Vielä emme ole luukkuja aukaisseet tältä aamulta, mutta palataanpa eiliseen päivään. Eilen oli asteita korkeimmillaan +23 ja mehän pakkasimme taas kamppeemme ja suuntasimme askeleemme kohti Los Altosta ja sieltä kohti Välimerta. Olihan siellä aikamoista sokkeloista, kun emme tienneet minne lie, tuo tie nyt vie. Mutta siinähän porhalsimme eräitä kilometrejä ja hauskaa riitti. Ja toki kuvasin aika paljon ihania maisemia ja aivan ihanaa arkkitehtuuria. Kyllä minä rakastan tätä Espanjaa niin paljon ja sille ei vain voi mitään, sillä olen menettänyt sydämeni täysin tänne Torreviejaan ja tuo ihana Välimeri...se on jotain. Eilen siis vain porhalsimme kohti tuntematonta ja tulihan sieltä Välimeri vastaan, joten kuvat puhukoot puolestaan.



Päivitin tämän nyt sähköpostilla, joten kuvat tulivat ensin ja kirjoitus vasta sitten, mutta haitaako tuo nyt niin paljon.

Oikein mukavaa joulua teille kaikille ja päivitykseni jatkuu joulusta huolimatta!

torstai 22. joulukuuta 2011

JOULU, JOULU TULLUT ON...

Tänään on torstai ja jo 22. päivä joulukuuta. Kun aukaisimme ikkunaluukut, niin taivas on kirkas, koska sieltä se aurinko nousee ja linnut laulavat. Lintujen konsertti on aivan mahtavaa. Asteita on jo tähän aikaan aamusta +15, joten nyt tulee lämmin päivä. Ihanaa, sillä tänään olemme suunnitelleetkin jo, että teemme pitkän reissun tuonne Välimeren rannalle. Sinne on aikamoinen matka, mutta ei muuta kuin menoksi vaan ja posket punaiseksi sä saat. Ja tosi on, että kyllä tuleekin hyvä olo lenkin jälkeen ja ruoka maittaa niin, että voisi syödä vaikka kuinka paljon, mutta ei, se ei käy meille. Hyvin vähän olen lisännyt aterian kokoa, kun verensokerini on tullut oikeaan mittaan. Eilen juu kävelimme aikamoisen lenkin myös, sillä uteliaisuushan se voittaa, kun ei tiedä, minne lie, tiesi sun vie...Hyvin mielenkiintoista, vai mitä! Me olemme täällä tunnin jäljessä ja täällähän on valoisaa aina tuonne liki kuuteen asti. Siellä Suomessa on pikku pakkasta, joten taitaapi olla aika hieno sää sielläkin. No, eihän siellä päivän valoa taida paljon olla, mutta joulun jälkeen alkaa taas aurinko paistaa sinnekin. Ja joulu on sinne tulossa ja jouluvalot loistavat siellä kilpaa toistensa kanssa. Saas nähdä sitten, missä sitä ensi joulua vietetään! Nyt vietämme täällä paljon ulkoillen ja valokuvaten ja nauttien hyvästä ruuasta vihanneksia, vihanneksia, vihanneksia...niin, ja ruisleipää, suomalaista ruisleipää, joka tekee täällä meille ainakin juhlan tuntua. Mutta rakkaani sukat saan pian valmiiksi ja sitten alan taas uusia sukkia tai tossuja. Tosin lankakauppaan pitää mennä ainakin sitten ennen Suomeen tuloa ja ostan toki villatakkilangat sieltä, kuten ostin Haapsalustakin. Mutta ensin pitää saada kiloja karsittua pois aikalailla ja uskon, että sitä tapahtuukin parhaillaan. Kyllähän tällainen pupun ruoka vie painoa alas ainakin pikku hiljaa ja tavoitteena onkin, että saisin painoa pois tammi-helmikuuhun mennessä, joten on tässä vielä aikaa kuntoiluun. Ja 40 porrasaskelmaa kun porhallan jokaikinen päivä ylös ja alas, niin sekin jo auttaa kuntoa nousemaan. Mutta nyt toivotan teille kaikille oikein mukavaa joulun alus viikkoa ja olkaahan kilttejä, sillä "Joulupukki jo oveen kolkuttaa..."!


Tännepä me suuntasimme kulkumme eilen...
 ...ja aivan upeata arkkitehtuuria mielestäni...
 ...ja paljon, paljon appelsiineja...
 ...ja näin hyviä teitä ...pyörätie...löytyi...
 ...ja tällaisia taloja, aivan ihania...
 ...ja toiseen suuntaan tallainen rivistö...
 ...ja sieltä korkeammalta näkymä myös Suolajärvelle...
 ...ja kukkia on paljon ja niitä aina ihaillen katselen.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

KESKIVIIKON KUULUMISIA TORREVIEJASTA

Tänään on keskiviikko ja 21. päivä joulukuuta. On joulunalusviikko ja jokainen odottaa jo kovin joulua, kuka lahjojen, kuka muuten lepopäivien ja yhdessäolon vuoksi. Me täällä nautimme ulkona olostamme ja auringon paisteesta ja lintujen laulusta. Asteita on tällä hetkellä +19 ja on huomattavasti lämpöisempää kuin eilen, kun kylmä tuuli puhalsi luihin ja ytimiin. Me piipahdimme suomalaisessa kaupassa alkuviikosta ja saimme mukaamme herkullista ruisreikäleipää sekä karjalanpiirakoita. Reikäleipä on todellakin makoisalta maistuvaa eikä sitä voi vastustaa. Täältä meiltä on kaupunkiin matkaa noin  5 kilometriä, joten emme joka päivä käy kaupungissa. Mutta onhan täälläkin isolla alueella kiertelemistä ja ihailemista. Sainhan minä joitain kuviakin vangittua kameraani: kukkia, kukkia ja kukkia. Eilen jaksoin jo kutoakin rakkaani sukkia ja toinen on kärkikavennuksessa ja toinen hyvää vauhtia tulossa samaan kohtaan. Toki saan ne valmiiksi jouluksi ja aloittelen taas uusia sukkia, kun lankojakin vielä on jäljellä. Kaupungilla näimme lankakaupankin, mikäli osaamme sinne seuraavalla kerralla, niin toki pitää pistäytyä siellä tutkailemassa, jotta millaisia lankoja siellä olisi kotiin vietäväksi. Ainakin ikkunassa oli ihanan vaaleanpunaista lankaa...aijaijaijai! Ehkäpä pitäisi kutoa villatakki itselleni? Hm, liekö se sitten jo 11. villatakki, mutta niitähän pitää olla vaikka vain kaapissa, siltä varalta, jotta jos jonain päivänä tarvisikin. Onhan minulla täälläkin mukana Palma langasta kudottu villatakki ja hyvä on ollut. Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa ja rauhallista joulun odotusta ja älkää väsyttäkö itseänne liikaa touhuiluillanne!


Kukkia on joka puolella...
 ...kauniita kukkia....
 ...punaisia ja keltaisia...
 ...ja puita, isoja ja vanhoja puita.

tiistai 20. joulukuuta 2011

VIIMEINKIN PÄÄSEN TÄNNEKIN BLOGIINI

Tänään on sunnuntai ja 22.11.2020. Aurinko laskee ja tulee hämärää. Olen onnellinen, kun pääsen tänne blogeihini pitkästä aikaa. Kirjoitan t...