TULPPAANEJA JUURI SINULLE, YSTÄVÄNI!

Tänään on maanantai ja 14. päivä maaliskuuta. Välillä on satanut räntää ja välillä on tainnut aurinkokin pilkottaa. Mutta kevättä kohti menemme ja siitä emme pääse mihinkään.


Täällä Sirulandiassa on mennyt ihan hyvin tämä ensimmäinen kuukausi, jonka olemme täällä jo viettäneet. Minä olen toki sairastellut, mutta kun vanhuus ei tule yksin, joten vielä minäkin tästä nousen. Nyt on pappa flunssassa, mutta hänellä on hieman lievempänä kuin minulla. Voisimme vain laulaa lurauttaa...käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain... Kunhan nyt saisimme kaiken kodissamme kuntoon, mutta vielä on paikat sekaisin ja tavaroita, jotka eivät ole vielä löytäneet paikkojaan. Silti on sukankudin pysynyt jo kädessäni ja kovaa vauhtia kudonkin terää kohti. Sukan kutominen on niin rentouttavaa, kun ei tarvitse ajatella mitään, vaan antaa puikkojen viuhtoa.


Vielä tämä tietokoneeni takkuilee netin kanssa, mutta tiedossa siis on hyvä ja nopea nettiyhteys, kunhan nyt ensin...blaa...blaa...blaaa...


Nyt kuitenkin haluan ojentaa teille kaikille, rakkaat ystävät, tulppaaneja, kiitokseksi ihanista kommenteistanne minua tukien ja muistaen! Ojennan ne teille ja lämmin halaus päälle! Olkaa hyvät!

VÄLIAIKATIETOJA SIRULANDIASTA 12.3.2011! BOA NOITE!

Tänään on lauantai ja 12. päivä maaliskuuta. Jee, me olemme asuneet täällä jo kuukauden ja paljon on ehtinyt tapahtuakin jo tällä aikaa. Kevät koittaa ja päivällä on plus asteita, mutta yöllä on vielä pientä pakkasta.


Nyt on ollut oikein ongelmien suma, kun minä tulin flunssaan ja VTI:kin iski minuun ja olen antibioottikuurilla, joka onneksi loppuu jo huomenna. Mutta sitten tuo pyörtymiseni, jota en ole toki ennen koskaan kokenut näin. Mutta kerta se on ensimmäinen ja voi olla, että ei ainakaan viimeinen. Kyllä minä tästä vielä nousen, mutta otan nyt rauhallisesti jokaisen liikkeeni.


Meillä on ollut ongelmia myös tämän tietokoneen kanssa ja todellakin paljon. Työtä ja tuskaa tämä on aiheuttanut, mutta nyt on tiedossa jo operaattorin vaihto, joten eiköhän se siitä sitten lähde onnistumaan nettiin pääsykin. Me saamme langattoman kiinteän laajakaistan Soneralta ja se on sitten paljon nopiampi kuin tämä. Mutta hyvää kannattaa odottaa ja sitä odotammekin joka päivä.


Tässäpä siis tämän ajan mietteitä ja jatkan taas toisena päivänä, kun jaksan. Mutta nyt lähden lepäilemään ja laskemaan lampaita.


Toivotan teille kaikille, rakkaat lukijani ja ystäväni, oikein mukavaa illan jatkoa ja hyvää yötä!

TÄMÄ MUMMI EI PÄÄSSYTKÄÄN MAALIIN...

Tänään on tiistai ja 8. päivä maaliskuuta. Oikein mukavaa Naistenpäivän jatkoa kaikille!


Nyt on tapahtunut niin paljon kaikenlaista, että kerronpa asiat niinkuin ne lähtivät luistamaan ja karkasi mopokin käsistäni.


Olen ollut aika kovassa flunssassa jälleen eli jo toisen kerran eli viimeksi olin tammikuussa. Mutta kovana saunaihmisenä menimme perjantaina saunaan ja ajattelin ihan oikeasti, että jätän flunssan nyt seuraavalle saunaan tulijalle. Vaan niin ei käynytkään ja pulssikin hakkasi 105, mikä ei tietenkään ole sinänsä mikään paha lukema, vaan pahalta se ainakin tuntui. Mutta siinä sitten lepäilin ja kävimme nukkumaan. Yöllä kävin toki vessassa, vaikka oloni olikin kuin sementtisäkki olisi ollut päälläni. Mutta sitten kello 4 sunnuntaiaamuna kävin taas vessassa. Ja sitten mopo karkasi...


Tunsin, että seinät pyörivät silmissäni ja läksin juoksemaan kohti sänkyäni...ja huusin auttakaa minua, minä pyörryn. Sen jälkeen en muista mitään! Mutta ikävä kyllä minä en saavuttanut maalia eli sänkyäni, vaan jäin metrin päähän. Heräsin sitten, kun mieheni raahasi minua sänkyyn ja jotenkin minä sinne sitten pääsinkin. Sitten mieheni sanoi, että olen kotona. Hän laittoi isoon haavaani lapun.

Nämä kuvat on otettu tänään ennen lääkäriin menoa.

Tällaisen uudenlaisen naamatauluni minä sain...

Tässä näkyy käteeni tullut mustelma, ikimuistoinen...


Siispä siinä vierähti muutamia tunteja ja kun oloni kävi yhä huonommaksi, niin ei auttanut muu kuin soittaa ambulanssi ja sillä sitten ensiapuun.


Jatkosta kerronkin sitten toisessa blogissani. 
Nauttikaa Naistenpäivästä tänään täysin sydämin!

VOI, VOI NÄITÄ AIKOJA...

Tänään on...(miettii hetken) torstai ja 3. päivä maaliskuuta. Ulkona on plusasteita ja aurinkokin on paistanut pilvettömältä, siniseltä taivaalta.


Eilen nuorisomme lähti meiltä hiihtolomaa viettämästä ja tulevat sitten taas ensi viikolla uudestaan. Mutta hiljaisuus tuli Sirulandiaan, aivan kuin olisi ollut hautajaisissa. Mutta elämä jatkuu nyt näin ja pian taas lapsukaiset palaavat mummilaan.


Tänään rakkaani haki kirjastosta Toivelaulukirjoja, joten pääsin pitkästä aikaa soittelemaankin ja sekös tuntuikin hyvältä. Sain myös tyttärelleni jo kolmannet sukat valmiiksi, joten piakkoin paketti lähtee nyt kohti Poria. Nyt pitänee aloittaa kutomaan jälleen lisää sukkia, sillä tarvitsijoita on aika monta.


Tässä päivänä muutamana taaksepäin satuin näkemään ikkunasta tällaisen luonnon muotokuvan tuolla korkealla koivun oksalla.

Meillä on ollut myös ongelmia tietokoneen kanssa, kun emme päässeet nettiin, koska meillä on DNA ja sen verkostoa ei ilmeisestikään ole täällä lähellä. Tämä on ollut niin hidasta nettiin menoa jos menee ollenkaan, että enpä ole voinut päivitellä blogejanikaan. Mutta jospa operaattorin vaihto auttaisi, joten pitääpä miettiä sitä.


Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa viikonlopun odotusta!

ONNEA, RAKKAANI, OLET NYT 65!

Tänään on maaliskuun 1. päivä ja se on meille suuri päivä. Rakkaani pääsee nyt vanhuuseläkeläisten kirjoihin. Hän täyttää tänään 65 vuotta eli hän on saavuttanut minun ikäni nyt. 


Opetin eilen rakastani hymyilemään kameralle. Jo on aikakin hymyillä, kun on vanhuuseläkeläinen ja tänään vielä kaikkien aikojen synttärit.


Tällainen opettelu papalla oli ja minä olin opettajana ja kuvaajana.
Pitäkää hauskaa, kuten mekin pidämme!

ELÄMÄ ON IHANAA, KUN SEN OIKEIN OIVALTAA...

Tänään on maanantai ja 28. päivä helmikuuta. Täsmäsää näyttää täällä olevan vielä -11 astetta, mutta aurinko armas yrittää jo kovasti nujertaa pakkaset pois. Ja kyllä se siihen pystyykin, sillä pakkanen lauhtuu koko ajan ja luvassa on jopa plusasteitakin, joten kevät tekee tuloaan. Kiitos tuleva, ihana kevät! Mitähän se tuo tullessaan? Pian saamme huutaa "maata näkyvissä". Lumet sulaa ja nurmikko alkaa viheriöimään, muuttolinnut palaavat tänne Pohjolaan ja alkavat pesäpuuhansa, koivuihin ja muihinkin lehtipuihin ilmestyvät pienet hiirenkorvat, joista sitten muodostuu lehdet. Täällä on paljon koivuja, joten koivuallergikolle erityisen hyvä paikka asua ja tottua siitepölyihin. Mutta eihän ne siitepölytkään aivan tähän alas tipu, joten katsotaan millainen kevät ja kesä tulee olemaan. Silti minä luotan tulevaisuuteen ja nautin jokaisesta hetkestä, joita saan viettää rakkaitteni kanssa.


Onhan minun käteni jotain saaneet aikaankin, vaikka kuvat eivät olekaan erityisen hyviä. Olen kutonut kolmet sukat ja nyt valmistelen hartianlämmitintä, joka siis jäi kesken muuttomme vuoksi. Mutta niin kauan kuin lumi on maassa, niin tämä mummi kutoo...kutoo...kutoo...minkä kädet antaa myöten. No, välillä pitää laittaa voltaren geeliä ranteisiin ja kipu häviää ja taas puikot iskee tulta.


Mutta nyt toivottelen teille kaikille, rakkaat ystäväni, lukijani, aurinkoista viikon jatkoa ja mukavaa kevään odotusta!

Tässäpä pino sukkia, siis vain kolmet sukat...

                            ...uudet tuolinpäällisemme...

                            ...sukkia...

                                          ...kaunis lepotuolimme ja sukkia...

                             ...lapsenlapseni suunnittelemat sukat itselleen...

                                ...ja hartianlämmittimeni valmistumassa...

                 ...ja tällainen pikkuapulainen on ilmestynyt keittiöömme.

SIRULANDIAN ELÄMÄÄ MAALLA

Tänään on sunnuntai ja 27. päivä helmikuuta. Pakkasta on täällä maalla -5 astetta eikä aurinkokaan meille tällä hetkellä ainakaan näyttäydy. Mutta onneksi on jo lauhempaa ja kevättä kohti menemme joka päivä.


Täällä maalla on niin rauhallista. Eipä junat kilkuttele eikä lentokoneet pärise. Hiljaisuus on valttia maalla. Ja pianhan se alkaakin jo lintujen suurkonsertti, kun muuttolinnut palaavat ilosesti visertäen meille ja tuoden meille terveisensä etelän lämmöstä. Odotan innolla millainen ympäristö täällä on, sillä olen kuullut, että luonto on todellakin kaunista. Ikkunastamme näkyy harju, joka kohoaa aika jyrkästikin ylöspäin. Siellä kasvaa keväisin sini-ja valkovuokkoja. Ja sittenhän onkin kiva tutkia, mitä muita kasveja sieltä löytyykään, mutta luulenpa, että aika paljon erilaisia kukkia ja puita ja pensaita. Ja kun on puita ja pensaita, niin silloin linnutkin löytävät pesimispaikkansa hyvin ja laulavat meille kaiket päivät.


Olen myös saanut kolmet sukat jo kudottua valmiiksi, mutta unohdin kuvata niitä, kun kuvasin tietty tuota pikkuista kaunotarta, joka tuntee nimekseen Siru eli Sirbendal, kuten lapsenlapseni sanoo häntä. Kyllä lapsenlapset ovat niin ihania ja suloisia ja auttavaisia ja ....kaikkea positiivisia adjektiiveja, mitä löytyy. Olen niin onnellinen ja kiitollinen, että saimme täältä asunnon, ihanan asunnon ja olemme lapsenlapsiani nyt lähempänä. Toinen lapsenlapseni oli täällä viime viikolla kaksi yötä ja nyt on toinen, kun täällä on hiihtolomakin nyt meneillään. Onneksi on pakkanen lauhtunut ja pääsee ulos talven riemuihin. Nehän ovat juuri lasten mieleen ja kiva on mumminkin katsella, kun lapset hyppivät lumessa ja tekevät enkeleitä lumeen kuten ennen vanhaan. Mummille tulee oma lapsuus mieleen ja se herkistää ajatukset menneille ajoille, joita ei takaisin saa, mutta jotka säilyvät muistoissain ain. Se olikin todella aivan ihanaa aikaa, kiireetöntä ja huoletonta!


Jaahas, tulipa pitkä päivitys ja nyt laitankin tänne joitain kuvia, mutta vain joitain, sillä päivitän vielä jonkin toisenkin blogin, mutta minkä, niin sitä en vielä tiedä. Siispä pistäytykääpäs muissakin blogeissani kurkistamassa, mitä siellä on tapahtunut näinä päivinä.

                               Siru 4 kuukautta

Nyt toivotan teille kaikille oikein mukavaa hiihtolomaa, joilla sellainen on ja kaikille muille oikein leppoisaa ja kivaa kevään odotusta!