VOISKO IHANAMMIN PÄIVÄ ENÄÄ ALKAA...

Tänään on keskiviikko ja 24. päivä heinäkuuta. Aurinko paistaa ja kesä on tullut meille takaisin. Asteiden on luvattu nousevan jopa +30 asteeseen ja tätäkin hellettä jatkuu aika pitkään. Mutta nautitaan nyt, kun olemme saaneet kesän takaisin. Ja me tulemme jatkamaan kesäämme vielä koko talven yli Espanjan auringon alla. Näin minäkin taidan päästä parempaan kuntoon. No, verenpaineeni heittää aina aamuisin yön jälkeen, mikä on aika ihmeellistä. Mutta onneksi nyt nuo pillerit auttavat sitä laskemaan jopa normaalille tasolle.

Tänään pääsenkin taas kahden kuukauden jälkeen kampaajani hellään käsittelyyn ja saan tämän karnuni pois kuumentamasta. Olen tyytyväinen hiuksiini, kun ne ovat aivan lyhyet ja helpot hoitaa.

Mutta ihanaa aikaa on siis meille tulossa ja siitä jo nautimme ja tutkailemme paikkoja Espanjassakin.

Mutta nyt toivottelemme teille mukavaa ja aurinkoista päivän jatkoa!

VÄSYNYT, MUTTA ONNELLINEN

Tänään on 21. päivä heinäkuuta, suvi sunnuntai, pilvinen ja kova tuuli heiluttaa pihapuita asteiden ollessa vain +13. Jokos se kesä on mennyttä? Ainakin kun näin ikkunasta kurkistaa ulos, niin hyvin syksyiseltä siellä näyttää.

Päivät kuluvat nopiasti, vaikka ei paljon tekisikään mitään. No, minulla menee aika tässä koneen ääressä, kun laittelin taas pohjiin uusia kuvia ym. Nyt odottelen vain, että saisin nämä kaikki koneet yhteen, joka helpottaa minua suuresti. Samalla kun kirjoittelen tänne, niin kuuntelen kuulokkeilla Spotifyita, jossa on aivan ihania kappaleita, myös ihania vanhoja, joita ei muuten kuule.

Mutta katsahdin sääennustuksia ja siellähän luvataan vielä yli +20 asteen päiviäkin vielä jonkin aikaa, joten odotellaanpa kesää uudestaan. Olen minä yrittänyt soitella hanuriakin, mutta sitten kohoaa verensokeri ihan kummasti, joten pidän välillä paussia. Kun tuo verenpaine taas tuppaa aamullakin olla koholla nukutun yön jälkeen, joten kaikki ei ole hyvin vieläkään. Ja tähän väsymykseenhän kukaan ei voi mitään! Mutta nyt odottelen vain syksyä ja sitten me nousemme jälleen pilvien yläpuolelle ja nautimme Espanjan auringosta ja iloisesta elämästä.

Olen kuitenkin onnellinen, että reissumme meni tosi hyvin ja sääkin oli mitä mainion matkustamiseen. Ja olihan se kiva käydä taas synnyinkaupungissakin Kotkassa, joka on muuttunut toki hyvin paljon. Mutta sinne en todellakaan kaipaa enää, sillä viihdyn siellä, missä on koti ja rakkaat ihmiset, siis vaikka toisella puolella maapalloa.

Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein ihanaa sunnuntaita!

ONNISTUNUT MATKA

Tänään on torstai ja jo 18. päivä heinäkuuta. Päivä on pilvinen ja sateinen asteidenkin ollessa vain +15. Näin ollen tuntuukin, että Suomen kesä on mennyttä ja pian alkaa koulut ja sitten joulun odotus. Niinhän se aika vaan menee menojaan ja välillä tuntuu päivät pitkiltä ja välillä taas nopeilta. Mutta aika kuluu joka sekunti ja jokaisesta hetkestä pitää osata nauttia ja olla kiitollinen, että saa kuitenkin elää ja olla rakkaittensa keskuudessa.

Meidän kauan suunniteltu reissumme itään, etelään ja länteen oli taas likellä peruuntua, kun tuo tulehdus ei ota vaan talttuakseen. Olemme peruneet monta kertaa tämän reissumme ja nyt päätimme, että enää emme peru, jos vain saan antibioottikuurin. Ja onneksi nyt tuntuukin, että lääkäri on ottanut ihan asiakseen hoitaa huolella tämän monta kertaa uusiutuneen tulehduksen. Lääkäri soitti maanantaina, jotta hän laittaa reseptin apteekkiin ja tulee 5 päivän kuuri. Lääke oli meille aivan uusi tuttavuus ja onkin osoittautunut aika hyväksi. No, sitä en tiedä, jotta onko tulehdus nujerrettu, mutta muuten olen jaksanut enemmän kuin aikoihin. Ja huomennahan tämä kuuri taas tällä kertaa ainakin loppuu. Mutta lääkäri haluaa vielä kontrolloida, jotta tulehdus on varmasti poissa. Tämän pitäisi nyt kuitenkin olla se täsmälääke. No, onko tulehdus nujerrettu, niin selviää sitten ensi viikolla.

Mutta meidän ihana reissumme alkoi tiistai aamuna kello 8, kun starttasimme omasta pihastamme ja käänsimme auton nokkamme kohti itään.

Aamu oli hyvin kaunis ja aurinkoinen. Vaikka täällä oli asteita vain +13.

Ja tässä tietä, jota ajelimme. Ensin ajoimme 2 ja puoli tuntia ja pysähdyimme Tuulosiin syömään. Ja kylläpä tulikin vatsa täyteen tosi maukasta ruokaa.

Sitten kävimme lähellä Lappeenrantaa, jossa joimme kakkukahvit ja rupattelimme jonkun aikaa. Sieltä porhalsimme navikan ohjeiden mukaisesti kohti Haminantietä Kotkaan. Mutta sielläpä tuo pieni Navikka ei osannutkaan neuvoa seuraavaa etappia, vaan kiersimme kehää tietöiden vuoksi, kunnes päätimme ottaa ohjat omiin käsiimme ja ajaa kyltin mukaan kohti Kotkaa. Ja sieltähän se majoituspaikka sitten löytyikin ja olikin hyvä majoitus, jossa olimme viime kesänäkin ja menemme vielä ensi kesänäkin samaan paikkaan, koska on hyväksi todettu ja koettu.

Siellä yövyimme yhden yön tuon kallion päällä rivitalossa.

Keskiviikkoaamuna lähdimme kohti Parikan hautausmaata tarkoituksena ostaa haudoille kukkia.

Ajoimme tuttujen Kyminlinnan vallien ohitse 

Ja sitten saavuimmekin Parikan hautausmaan risteykseen oman muistimme ja Navikan ohjeiden mukaisesti. No, menimme Koivulehdon Puutarhaan ajatuksena ostaa sieltä kukkia, vaan siellä ei ollutkaan enää myyntiä. Monien neuvojen jälkeen päätimme kuitenkin turvautua Kotkan saaren kukkakauppoihin. No, kävimme yhdessä, jossa ei ollut ulkokukkia, mutta ystävällinen myyjä antoi meille Puutarhan osoitteen, jota jo etsimmekin löytämättä sitä kuitenkaan. Laitoimme Navikkaan osoitteen ja hetken kuvasin siellä autossa istuessani rakkaani käydessä asioilla.

 Tässä Kotkan Keskuskadun kulmaa ja vanha, tuttu Työväentalokin oli muuttunut Konserttitaloksi...

 ...ja Keskuskadun näkymiä...

 ...tämä Kotkan vanha, kaunis kirkko on kuvattu autosta käsin...

 ...ja Kirkkokatua pitkin ajelimme Hyväntuulentielle...

...ja Kotkan kirkkoa lähikuvassa autosta kuvattuna...

 ...tuttu Jylpyn vesitorni ja Jylpyn kalliot...

 ...ja kylttejä riittää opasteiksi oikein hyvin...

 ...ja sieltähän se Puutarha Onnenpensas löytyikin vanhan tien varrelta, kun ensin löysimme vanhan Kyminlinnan ympyrän...

...ja matka jatkui kera kauniiden kukkien kohti Parikan hautausmaata...

...näin kauniin ruusubegonian saimme enoni ja tätini haudalle vietyä...

 ...minun äitini ja isäni saivat myös kauniin ruusubegonian...

 ...asettelimme sen hyvin, jotta pysyy pystyssä tuulessa ja tuiskussa...

...ja minähän se siinä kaivaten vanhempiani yhä edelleenkin...
...ja matkamme jatkui vielä kolmannellekin haudalle...

...ja tässä istun ja kaipaan mammaani myös todellakin paljon.

Mutta sitten matkamme jatkui Kouvolan kautta jälleen likelle Lappeenrantaa ja sieltä sitten kotia kohden välillä syöden ja kahvia juoden. Illalla olimme kotona väsyneinä, mutta onnellisina.

Kylttejä oli paljon ja niitä ehdinkin jotenkin kuvata autostakin käsin, vaikka olikin vauhtia päällä.

Mutta tänään olemme vain levänneet ja nauttineet hiljaisuudesta ja rauhasta ja koneen hyvästä toiminnasta.

Nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa päivän jatkoa!

NYT ON PIRU MERRASSA

Tänään on sunnuntai ja jo 14. päivä heinäkuuta. Päivä on tällä hetkellä pilvinen ja ukkostahan ja sadetta on ainakin luvattu tänne tänään ja kyllä siellä tuuleekin sen tuntuisesti, että jotain on tekeillä asteidenkin laskiessa +16 asteeseen.

Yksi päivä hyvä päivä, toinen päivä huono päivä jne. Niinhän se elämä menee, kun vanhaksi tulee ja sairauksiakin on ilmaantunut.
Mutta nyt on piru merrassa, kuten sanotaan, sillä en voi enää uskoa itseäni. Olin äsken lepäämässä, kun tunsin itseni väsyneeksi ja juoksutti vessaankin. Silloin kahden tunnin  jälkeen ateriasta verensokerimittaus oli 7.5. Mutta nyt kolmen tunnin jälkeen, levon jälkeen, en ollut uskoa silmiäni, kun mittari näyttikin täyttä 10!!!En siis ollut syönyt kolmeen tuntiin mitään!!! Ja kyllähän näitä oireitakin taas tuntuu olevan.No, huomenna on taas kontrollinäyte, joten sehän kertoo sitten totuuden. Mutta ei hyvältä näytä!

Mutta kyllä me nyt kuitenkin lähdemme reissuun ja ainahan voi ottaa varalääkkeet mukaan. Sitä tulostahan ei saa tietää taas kun kahden-kolmen päivän kuluttua, mikä ihmetyttää minua kovin. Mutta näin asiat nyt piru vienyt mennessään!

Nyt toivottelen teille kaikille oikein ihanaa sunnuntai päivän jatkoa ja täällä veti jo pimeäksi ja alkoi sataa, joten Ukkos-Herraa odotamme kolkuttelemaan tai jyrähtelemään!

ONNEA 34 VUOTTA!

Tänään on lauantai ja 13. päivä heinäkuuta. Aurinko paistaa pilvettömältä, siniseltä taivaalta ja asteita on +23. Tuuli on vienoa, kuten kesällä kuuluukin olla.

Tämä päivä on meille, kuten monille muillekin hyvin tärkeä päivä, juhlapäivä monin eri tavoin. Minulle tämä päivä on ollut aivan suurenmoinen 34 vuotta sitten ja on sitä edelleenkin. Minä sain silloin kaksoset, jotka nyt siis ovat jo reippaita 34 vuotiaita. Olen heistä niin onnellinen ja kiitollinen. He syntyivät terveinä ja kehittyivät hyvin.

Muutoin tämä päivä menee hieman kipujen kanssa ajatusten ollessa kuitenkin siellä 34 vuoden takaa. Eilen en arvannut soitellakaan enkä ehkä tänäänkään, kun haava on hieman kireän tuntuinen. Mutta kyllä se siitä! Ei se ainakaan enää vuoda, ainakaan siitä kohdasta. Elämä voittaa ja vielä voin hanurillakin soittaa!

Me nautimme jo kahvitkin kera Almondo kakun, joka on taivaallisen hyvää. Nyt vain nautiskelemme tai sitten porhallamme ulos puistoon, mutta se jää nähtäväksi ja miten voimani antavat myöten.

Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa ja aurinkoista päivän jatkoa!

Hahhaaa...34 vuotta sitten!

IHMINEN EI VOI TIETÄÄ HUOMISTA PÄIVÄÄ...

Tänään on torstai ja 11. päivä heinäkuuta. Aurinko paistaa ja kesätuuli heiluttaa pihapuita. Taivaalla leijailee valkoisia pilviä sinisellä taivaalla. Asteita on +20 asteen paikkeilla ja luvassa ei ainakaan ole sadetta.

Niinhän se on että ihminen ei voi tietää huomista päivää, tänään on kaikki hyvin ja huomenna on taas kaikki toisin. Mutta sellaista se elämä on! No, onneksi ei minulla nyt sen kummempaa ole, mutta tiistaina oli kaikki aivan hyvin ja tunsin itseni vahvaksi. Eilen kaikki muuttui toisin! No, tämä haava alkoi taas vuotamaan. En meinaa jaksaa enää tätä ainaista vuotoa jo 10 vuotta vanhasta haavasta, josta on vuotoa jatkunut jo 3 vuotta. Mutta kukaan ei voi tälle mitään ja mitään muuta apua ei ole kuin suihkuttelu ja antibioottivoide. Kirurgihan sanoi silloin 3 vuotta sitten, että syöpä se ei ole! En tiedä, miten hän sen näki, kun ei mitään kokeita ottanut, vaan ainoastaan ronkki piikillä puuduttamatta sitä. No, minulle on tullut siitä kahdesta kerrasta niin suuri trauma, että en edes mene minnekään toiselle lääkärille enää. Mitään papereitahan siitä ronkkimisesta en edes saanut!

Mutta eteenpäin mennään vaan hymyissä suin ja kuuntelen musiikkia, joka antaa minulle niin paljon voimia ja saan voimia myös, että itsekin haluan soitella taas hanuriani.

Olen myös tutkinut vanhoja valokuvia, joita on paljon ja olen niitä järjestänyt laatikoihin, jotka skannaan tänne koneelleni ja joita en skannaa. Paljon on molempia! Ja olen facebookin jo laittanutkin monta vanhaa valokuvaa. Nyt meneekin aikani näiden valokuvien kanssa, joten langat saavat vielä odotella jonkin aikaa, kun nämä valokuvat ovat niin jännittäviä ja ihania muistoja tulee mieleeni.

Mutta nyt rakkaani lupasi hakea kirjastosta Jari Sillanpään ja Reijo Kallion, Henry Theelin jne. nuotteja, joita on mukavaa soitella rakkaani niitä laulaessa.

Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa päivän jatkoa ja huomiseen, jos Luoja suo!

EN PÄIVÄÄKÄÄN VAIHTAISI POIS...

...kajahtaa jälleen täällä Väinönlinnan olohuoneessa tänään 9. päivä heinäkuuta pitkästä, pitkästä aikaa. Soittaja istuu tuolillaan ja hymykin on jo huulillaan ja soitto soi ja jalka polkee tahtia. Kyllä elämä voi olla ihanaa, kun sen oikein oivaltaa...

Nyt olen todellakin pirteä kuin peipponen, joten uskonpa, että se pöpö, joka on myllertänyt pitkän aikaa sisälläni, on nyt nujerrettu tällä täsmälääkkeellä. Ihmetyttää vaan, kun parisen viikkoa sitten minulla oli se ilkeä VTI-tulehdus ja kovat kivut, niin sanottiin, että viljelyssä ei ole kasvua, jotta ei voida antaa lääkettä. Kuitenkin näyte näytti kolmea plussaa ja verta. Mutta sitten kuitenkin lääkäri antoi antibioottikuurin. Viikko siitä, kun lääke oli loppunut, piti viedä uusi näyte, jossa olikin pöpöjä, mutta joka ei ehtinyt antaa niin voimakkaita kipuja kuin edellinen kerta. Minä en vaan ymmärrä, miten voi olla puhdas näyte ja kun ottaa antibioottikuurin, niin sitten ei olekaan puhdas, vaan on kasvua. Nyt olen saanut täsmälääkkeen, joka on vaikuttanut hyvin ainakin tähän asti. Saa sitten nähdä, mitä on, kun vie näytteen viikon kuluttua. Mutta kuitenkin kaikki hyvin taas!

Tänään siis jaksoin jo pitää hanurianikin ja soitella tuttuja kappaleita rakkaani laulaessa. Nyt olemme hyvin syöneet eli minä söin salaattia, rahkaa, kahvit ja pepper jäätelön, joten eiköhän nyt jaksa muutaman tunnin, jotta saisimme käytyä kaupassa yhdessä pitkästä aikaa. Ja saisin ...lankoja...josta tekisin itselleni säärystimet lyhytvartisten sukkien kanssa pidettäväksi.

Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa päivän jatkoa!