22.2.2018

22.2.2018

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

AURINGONPAISTEISTA SUNNUNTAITA KAIKILLE!

Tänään on sunnuntai ja 25. päivä kesäkuuta. Aurinko paistaa ja linnut laulavat ja suvituuli soi. Asteita on +17.


Juhannusjuhlat on juhlittu ja ainakin minulle jäi aivan iki-ihana muisto tästä juhannuksesta, jonka sain viettää rakkaitteni kanssa yhdessä peilityynen järven rannalla.


Nyt on voimani jo hieman palautuneet ja se kohtaus saattoikin olla astmakohtaus. No, olisihan minulla ollut lääkettäkin siihen, mutta kun en tajunnut sitä ottaa. No, ehkäpä ensi kerralla osaan ottaa tai sitten pappa muistaa antaa sitä minulle. Onhan minulla noita astmakohtauksia ollut tiheäänkin tahtiin jo toistakymmentä vuotta sitten, mutta ne vain ovat jääneet taka-alalle vuosiksi ja nyt sitten taas puhkesi pahempana. No, saattoipa olla laukaisijana navetan hajukin, jolloin jo paikan päällä jouduin ottamaan astmalääkettä. Silti rakastan eläimiä ja tulen aina pitämään niitä lähelläni ja suukottelemaan niitä. Tiedän, joo, en saisi, mutta kun vaan teen niin, en voi sille mitään. En vaan voi istua kädet ristissä ja pyörittää peukaloita kotona neljän seinän sisällä. Minähän haluan elää niin kauan kuin täällä maapallolla tramppaan näitä polkuja. Ja äsken otin rakkaan ystäväni neuvosta Ventolinea, joka on nyt auttanut hengitykseeni niin hyvin, että pappa ehdotti, että jospa lähtisimme katsomaan ja valokuvaamaan joutsenia. No, tokkiinsa, me lähdemme, sillä mummi on aina valmiina kuin Elmeri sotahan. Otan vaan astmalääkkeen mukaan ja sitten vaan neljälle pyörälle ja kaasupoljin pohjaan ja menox.


Mutta laitanpa tännekin ihania kuvia, joita aattona nappailin siellä maallempana oikealla maalla, jossa siis navetta tuoksuu kilpaa kukkien kanssa. Se se vasta on ihanaa maalaiselämää!


                   Tässähän olen minä, Oona ja Sirun äiti...
                                ...ja tässä olen vapaana Nonon kanssa...


      ...nyt mummi kaappasi Oonan syliinsä ja Nono-isän kainaloonsa...
                 ...ja tässä mummi halii Nonoa, joka siis on Sirun isä...
                    ...ja tässä suloinen Nono kesäkampauksessaan.


Voi, että jäin teitä kaipaamaan, mutta pääsenhän sinne teitäkin tapaamaan taas pian! Olette niin suloisia!Miten teitä rakastankaan!


Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa kesäsunnuntain viettoa kuka missäkin ja kuka milläkin tavoin sitä viettää!Nauttikaa elämänne jokaisesta pienestäkin hetkestä!

2 kommenttia:

  1. Lämmin myötätunnon halaus, Helena, sinne! Mulla on astma myös ja kohtaukset ovat hankalia joskus, eikä aina edes hjoksaa, mistä tulevat. Kuitenkin tärkein osa hoitoa, on säännöllinen, HOITAVAN, lääkkeen otto. Avaavat ovat sitten hädässä, kohtauksen osuessa... Anteeksi, jos neuvon, mutta ihan tuli mieleen, että silloin, kun "tauti" jaksaa hyvin HOITAVA lääke unohtuu helposti.
    Mää olen esim. koirille niin allerginen, etten voi ajatellakkaan samaan huusholliin. Mutta asian olen hyväksynyt mielessäni. Kukista sitävastoin en voi luopua...
    Ulkona nautiskelen niistä!
    Halaus sinne, aurinko Paistaa!
    tuksu

    VastaaPoista
  2. Kiitos, kiitos tuksu ystäväni, kauniista kommentistasi! Olen toki ottanut hoitavaa lääkettä joka aamu ja joka ilta. Mutta vasta tämä ventoline auttoi todellakin eikä kuulu enää röhinää. Olen nyt liikkunut enemmän, joten se on varmaankin syy moiseen ja siellä maalla kun oli sitä navetan hajustetta, niin sielläkin otti heti henkeen. Mutta nyt kaikki hyvin ja olipa ihana reissu joutsenten luona! Siitä huomenna enemmän. Mukavaa illan jatkoa sinne naapuriin!

    VastaaPoista

VIIMEINKIN PÄÄSEN TÄNNEKIN BLOGIINI

Tänään on sunnuntai ja 22.11.2020. Aurinko laskee ja tulee hämärää. Olen onnellinen, kun pääsen tänne blogeihini pitkästä aikaa. Kirjoitan t...