22.2.2018

22.2.2018

lauantai 21. elokuuta 2010

Suuri suru ilon keskellä

Tänään on lauantai ja 21. päivä elokuuta. Aurinko paistaa, mutta harmaita pilviä leijailee taivaalla. Asteita on +17. Sisälle asti kuuluu hurinaa ja kolinaa ja junan pillin vihellystä. Mutta se on vain elämää.

Eilinen päivä oli surun päivä jo heti aamulla. Rakas tyttäreni soitti minulle, että Jesse on jotenkin outo. No, minä otin avaimet kouriini ja kipasin hissillä alakertaan. Ja kylläpä olikin Jesse Herra vetämätön. No, jonkin minuutin siinä katselin ja sitten hyppäsimme kaikki hissiin ja tulimme yläkertaan. Ja nyt sitten alkoikin soittaminen eläinlääkärille. No, sinnehän olikin vaikea päästä, kun on perjantai ja kun ei ole aiemmin käynyt. Mutta miten voi käydä aiemmin, kun on vasta muuttanut tänne? Monien, todellakin monien soittojen tuloksena saimme sitten päivystysajan. Jesse ei juonut eikä syönyt eikä pissinyt enää. Hänen aikansa oli tullut päätökseen ja olihan hän jo yli 15 vuotias.

Jesse oli hyvin suloinen Bichoni ja aina ollut hyvin terhakka. Nyt hän oli muissa maailmoissa eikä reagoinut mihinkään. Annoin hänelle eli työnsin hänen suuhunsa hunajaakin, mutta ei sekään auttanut häntä enää jaloilleen. Siispä meidän oli tehtävä se viimeinen ratkaisu ja päästää Jesse kultakin rauhalliseen lepoon hyvien ystäviensä Justinan, Unelman, Rosalindan ja Cindyn luokse Taivaaseen. Olin siinä tyttäreni kanssa Jesseä rakastavasti silitellen viimeiseen asti. Veimme oman uurnan, sellaisen kauniin, pienen mökin, joka oli jo valmiina ostettuna Joensuusta, kun tyttäreni tänne muutti. Tiesimme koko ajan, että se viimeinen päivä tulee. Mutta silti se tuli yllätyksenä juuri ilon ja kiireiden keskelle. Mutta se pysähdytti meidät.

Rakas Jesse, sinä olit aina iloinen ja mummin ja vaarin kulta. Olet aina sydämissämme!
 Rakastamme sinua ikuisesti, Jesse! Jesse poistui 20.8.2010. Kaipaamme sinua niin kovin! Olithan yli 15 vuotta kanssamme.
 

19 kommenttia:

  1. Myötätuntohalit, voi, kuinka surullista.
    Mutta nyt Jesse kirmaa koirien taivaassa, vailla vanhuuden vaivoja.
    Muistelkaa, miten paljon Jesse toi iloa ja riemua perheeseen, kaikkia hyviä muistoja, ehkä se hieman lohduttaa.
    Viikonlopputerveiset teille molemmille.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, kiitos, Hilkka ystäväni, lohdutuksen sanoistasi! Pahalta tuntuu, kun vasta menetimme Justinan ja Unelman ja nyt Jessen, mutta ikää ja sairauksia oli kaikilla kolmella. Tyttäreni on elänyt Jessen kanssa puolet elämästään ja siksikin tuntuu pahalta. Mutta onneksi me olemme tässä likellä ja hänellä on Muru kissa, tuo jonka kuva on ylimpänä. Mukavaa viikonloppua teille molemmille.

    VastaaPoista
  3. Lyhyellä aikaa kaikki kolme poistuivat koirien taivaaseen.
    Niitä ilon hetkiä muistellessa kaipaus ja suru lieventyy.

    Meillä lähti 2003 kaksi Collieta 11v.Elli 1.7 ja Lilli 14v 29.7 pitkään kuuntelin kynsien rapsetta lattialla öisin mutta niitä ei kuulunut.

    Kaikesta huolimata mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, kiitos, Tarikka ystäväni, lohdutuksesta! Kyllähän sitä on kuulevinaan tassujen rapsutusta ja hännän napsutusta vieläkin. Mutta elämä jatkuu nyt näin, vaikka suru painaakin sydäntä.
    Mukavaa viikonloppua myös sinulle ja kaikille rakkaillesi ja suukkoja nelijalkaisille!

    VastaaPoista
  5. No johan nyt sattuu lyhyellä aikavälillä ikäviä. Mutta eihän sille mitään mahda, kaikella on aikansa. Jaksamista toivotellen myös tyttärelle..

    VastaaPoista
  6. Kiitos lohdtuksestasi Neferi ystäväni! Ihan tosi on, että kaikella on aikansa.
    Mukavaa illan jatkoa!

    VastaaPoista
  7. Voi,voi miten ikävää,kylläpä teille sattuu.
    Mutta kaikesta huolimatta,elämän on jatkuttava, uskon että koirien taivaassa on vihreät niityt ja mukavaa juoksennella muiden koirien kanssa,tuntea itsensä nuoreksi ei kipuja eikä muitakaan vaivoja.Uskon näin,koska oma koiramme on myös siellä,vaikka ikävä riipaisee vieläkin kovin syvältä.Toivotan teille kaikille jaksamista.
    Tiedän että koskee.
    Halaukset teille kaikille!!

    VastaaPoista
  8. Kiitos, kiitos, lämpimästä kommentistasi, vesimiesneuloo! Näinhän se on, että heillä kaikilla on nyt hyvä olla. Mutta meillä on suru ja ikävä ja kaipaus, mutta myös kauniit muistot jäivät heistä kaikista!Mukavaa illan jatkoa ja suukkoja Manulle!

    VastaaPoista
  9. Halaus sinulle, Muru!
    Minä olen kaksi päivää päivystänyt sairaalassa, Rakkaan isäni vuoteen vieressä. Jos hän jaksaa aamuun, menen aamulla taas.
    Luopuminen ja irtipäästäminen on vaikeaa, mutta rukoilen silti Taivaan Isältä, että isä 90v, pääsisi taivaan kotiin pois kärsimysten maasta.
    tuksu

    VastaaPoista
  10. Kiitos kommentistasi, tuksu ystäväni! Voimia ja halaus myös sinulle! Enkeleitä luoksesi antamaan sinulle voimia!

    VastaaPoista
  11. Voi kuinka surullisia uutisia :,,(. Suren teidän kanssanne ja ymmärrän miten vaikea ystävästä on luopua. Minullakin on viimeiset 19 vuotta ollut aina vähintään yksi koira ja nyt yhtäkkiä ei olekaan ketään hännänheiluttajaa kotona.

    VastaaPoista
  12. Kiitos kommentistasi Huopatossunen ystäväni! Onhan se vaikeaa totutella, että koti on aina tyhjä, kun sinne tulee, mutta tämä on vaan kestettävä ja keksittävä sitten jotain muuta puuhaa. Uutta koiraa emme ota, koska mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä vaikeampi on luopua hänestä. Leppoisaa sunnuntain jatkoa teille kaikille!

    VastaaPoista
  13. Voi kun surullista. Lemmikki on perheenjäsen ja on vaikea siitä luopua. Ymmärrän suuren surusi, koska minäkin menetin 16-vuotiaan Masikoiran vuosi sitten. Vieläkin koti tuntuu oudolta ilman Masia.

    VastaaPoista
  14. Kiitos, kiitos ihanasta kommentistasi! Tosi on, että koti tuntuu tyhjältä ilman mussukoitamme sekä ilamn tätä rakkaan tyttäreni Jesseä! Tottuukohan tähän ollenkaan! Mukavaa sunnuntain jatkoa sinulle, uusi ystäväni!

    VastaaPoista
  15. Onpa sinua jällen elämä "heitellyt". Ensinnäkin onnittelut syntymäpäivän johdosta!!! Ja sitten voimia ja jaksamista suruunne! Kyllä tämä elämä on luopumista, mutta onneksi välillä on noita onnen murusia, niin jaksaa nuo vaikeammatkin jaksot. Onnelliset muistot auttavat jaksamaan!

    Kaikesta huolimatta mukavaa pyhää!

    VastaaPoista
  16. Kiitos, kiitos onnitteluista ja lohdutuksesta, Sini Helmi ystäväni! Onnelliset muistot auttavat joka päivä. Ja myös meidän tuleva siunaustilaisuus ensi lauantaina! Mukavaa sunnuntain jatkoa sinulle ja kaikille rakkaillesi!

    VastaaPoista
  17. Voi ,täällä sydän murtuu mullakin nyt melkein, tipat silmissä luin tarinan, voi Jesse parka.
    Mutta toivotaan että sillä on nyt hyvä olla, otamme osaa ja voimia teille kovasti!
    Minä monet kissat haudannut tiedän mitä on kun rakas lemmikki on jouduttava lopettamaan.
    Jaksamista teille!

    VastaaPoista
  18. Kiitos, kiitos, seijastiina, ystäväni, lohduttavasta kommentistasi! Tällaista luopumistahan tämä elämä on, mutta muistot säilyy ikuisesti. Mukavaa viikon alkua!

    VastaaPoista
  19. Ai hyvänen aika, sehän oli Jesse!
    Kirjoitin aikasemmin kommenttia, mutta pää on niin halkkemis pisteessä, että muisti temppuilee.
    Taidan mennä maate.
    Hyvää iltaa teille :(

    VastaaPoista

VIIMEINKIN PÄÄSEN TÄNNEKIN BLOGIINI

Tänään on sunnuntai ja 22.11.2020. Aurinko laskee ja tulee hämärää. Olen onnellinen, kun pääsen tänne blogeihini pitkästä aikaa. Kirjoitan t...