22.2.2018
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
maanantai 25. lokakuuta 2010
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
lauantai 23. lokakuuta 2010
Nyt valssi soi ja kahden oomme maailmassa, mulle ainaiseks jäät...
Tänään on lauantai ja 23. päivä lokakuuta. Tänään on myös meidän ihana hääpäivämme. Siitä on jo 6 ihanaa vuotta, kun astelimme kauniiseen Lieksan kirkkoon. Silloin paistoi aurinko, kuten tänäänkin paistaa. Paljon on toki tapahtunut jo näiden 6 vuodenkin aikana. Silloin meillä oli vielä 4 ihanaa villakoiraamme eli Cindy, Rosalinda, ja Cindyn pennut Justina ja Unelma. Mutta nyt ei ole enää heitä ketään. Vain kova ikävä ja kaipaus on sydämissämme ja se säilyy ikuisesti. Mutta tämän päivän valitsimme hääpäiväksemme, koska tämä päivä on myös rakkaan isäni syntymäpäivä. Minä menetin vain isäni liian aikaisin eli jo vuonna 1970 ja yhä häntäkin kaipaan.
Mutta nyt elän rakkaani kanssa tätä suurta juhlapäiväämme ja jokaikinen vuosi hän muistaa minua jollakin kivalla lahjalla. Viime vuonna sain minulle tärkeän lankalaatikoston, rottinkisen ja hän haki sen silloin noin 8 kilometrin päästä pyörällä. Olin niin onnellinen laatikostosta ja hyvin tärkeä se on minulle edelleenkin. Siellä ovat lankani hyvässä tallessa.
Mutta nyt hän kävi rakkaan tyttäreni kanssa ostamassa meille tyttäreni valitseman hääkakun, joka on näin herkullinen:
Siis, kerma-kinuskikakku, josta annoimme puolet tyttärelleni ja puolet syömme rakkaani kanssa puoleksi. Juupajuu, tiedän, verensokerini nousee, mutta lohtu sekin, että verensokerini on jo aamulla koholla, joten "antaa mennä, kun on alamäki taas..."
Ja sitten rakkaani yllätti minut vielä tällaisilla iloisilla veitikoilla:
Hei vaan, minä olen SARI...
Moiskis, minä olen TARU...
Hipsulihei, minä olen MARI...
Heissulivei ja minähän olen SIRU
Ja tässähän me vielä olemme kaikki yhdessä, siis vasemmalta...
Siru, Taru, Sari ja Mari ja nimemmehän on itse keksitty. Me olemme iloisia veitikoita ja tuomme iloa teille kaikille.
Ja nyt näihin iloisiin tunnelmiin Unelmakodin asukit toivottavat teille kaikille oikein mukavaa päivän jatkoa ja hymyä huuleen!
Mutta nyt elän rakkaani kanssa tätä suurta juhlapäiväämme ja jokaikinen vuosi hän muistaa minua jollakin kivalla lahjalla. Viime vuonna sain minulle tärkeän lankalaatikoston, rottinkisen ja hän haki sen silloin noin 8 kilometrin päästä pyörällä. Olin niin onnellinen laatikostosta ja hyvin tärkeä se on minulle edelleenkin. Siellä ovat lankani hyvässä tallessa.
Mutta nyt hän kävi rakkaan tyttäreni kanssa ostamassa meille tyttäreni valitseman hääkakun, joka on näin herkullinen:
Ja sitten rakkaani yllätti minut vielä tällaisilla iloisilla veitikoilla:
Siru, Taru, Sari ja Mari ja nimemmehän on itse keksitty. Me olemme iloisia veitikoita ja tuomme iloa teille kaikille.
Ja nyt näihin iloisiin tunnelmiin Unelmakodin asukit toivottavat teille kaikille oikein mukavaa päivän jatkoa ja hymyä huuleen!
perjantai 22. lokakuuta 2010
Auringon nousua 22.10.2010
Tänään on jo taas perjantai ja 22. päivä lokakuuta. Aamu aukeni hyvin aurinkoisena ja otimme ihania kuviakin, joita laitoin toiseen blogiini myös eli tänne:
http://helenanelama.blogspot.com/
Tämä perjantaipäivä on hissukseen alkanut kääntyä jo ehtoon puolelle. Me olemme mässänneet paljon herkkuja ja huomenna onkin sitten se juhlapäivä ja saamme nauttia hyvää kakkua, jonka rakas tyttäreni valitsee itse kaupasta. On niin kiva, kun hän on tässä aina likellä ja tänäänkin poikkesin hänen luonaan ja suukottelin Murua, joka jo tuntee Mummin äänenkin ja tulee luokseni. Hän on vaan niin suloinen!
Aamusella ajattelin jo päivittää tätäkin blogiani, mutta kuinkas sitten kävikään, kun sain pitkän kirjoitukseni valmiiksi, niin tulikin eteeni nettionkelmia ja kaikki meni pois. Ensin ajattelin, että päivitän sitten vasta huomenna, mutta sitten ajatuksiini tuli kuitenkin, että voinhan minä nyt tännekin sitten muutamia kuvia laittaa tästä upeasta auringonnoususta lokakuisena aamuna, jolloin pakkastakin oli -3 astetta.
Tänäänkään en ole kutonut mitään, mutta jospa tässä saisi vielä voimia kasattua ja kätenikin alkaisivat toimimaan. Tai kyllähän ne toki toimii, mutta kun ei ole voimia oikein kutoa. No, mutta onhan se päivä huomennakin. Me paistoimme tänään porsaan lihakimpaleen uunissa ja huomenna laitamme siitä osan sopan sekaan, niin saammepa kunnon lihasoppaa pitkästä aikaa. No, kun Lidlistä sitäkin sai!
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa illan jatkoa ja nauttikaa jokaisesta hetkestä!
Ikkunastamme kuvattu auringon nousua 22.10.2010
http://helenanelama.blogspot.com/
Tämä perjantaipäivä on hissukseen alkanut kääntyä jo ehtoon puolelle. Me olemme mässänneet paljon herkkuja ja huomenna onkin sitten se juhlapäivä ja saamme nauttia hyvää kakkua, jonka rakas tyttäreni valitsee itse kaupasta. On niin kiva, kun hän on tässä aina likellä ja tänäänkin poikkesin hänen luonaan ja suukottelin Murua, joka jo tuntee Mummin äänenkin ja tulee luokseni. Hän on vaan niin suloinen!
Aamusella ajattelin jo päivittää tätäkin blogiani, mutta kuinkas sitten kävikään, kun sain pitkän kirjoitukseni valmiiksi, niin tulikin eteeni nettionkelmia ja kaikki meni pois. Ensin ajattelin, että päivitän sitten vasta huomenna, mutta sitten ajatuksiini tuli kuitenkin, että voinhan minä nyt tännekin sitten muutamia kuvia laittaa tästä upeasta auringonnoususta lokakuisena aamuna, jolloin pakkastakin oli -3 astetta.
Tänäänkään en ole kutonut mitään, mutta jospa tässä saisi vielä voimia kasattua ja kätenikin alkaisivat toimimaan. Tai kyllähän ne toki toimii, mutta kun ei ole voimia oikein kutoa. No, mutta onhan se päivä huomennakin. Me paistoimme tänään porsaan lihakimpaleen uunissa ja huomenna laitamme siitä osan sopan sekaan, niin saammepa kunnon lihasoppaa pitkästä aikaa. No, kun Lidlistä sitäkin sai!
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa illan jatkoa ja nauttikaa jokaisesta hetkestä!
torstai 21. lokakuuta 2010
Lokakuun suloisuus ja iloisuus
Tänään on torstai ja 21. päivä lokakuuta. Enpä tänne tämän enempää kirjoittelekaan, sillä olen kirjoittanut jo tänne:
http://helenanelama.blogspot.com/
Mutta muutamia kuvia toki laitan teille!
Tällainen suloisuus hyppäsi eilen rakkaani kärryihin ja heti hän sai nimekseen Siru ja pääsi tuohon tietokonepöydälleni ilostuttamaan minua. Tämä oli ainoa, joka siellä oli, joten ymmärrän hänen huutonsa.
Tällaisia herkkuja rakkaani haki meille, mutta on siellä ruokaakin koko loppukuukaudeksi.
Nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa illan jatkoa ja nauttikaa jokaisesta hetkestä!
http://helenanelama.blogspot.com/
Mutta muutamia kuvia toki laitan teille!
Nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa illan jatkoa ja nauttikaa jokaisesta hetkestä!
tiistai 19. lokakuuta 2010
MURUN JA MUMMIN MIETTEITÄ MAAILMANMENOISTA
Tänään on tiistai ja 19. päivä lokakuuta. Aamulla satoi aika kovin ja asteita on +6. Parvekelasit ovat täynnä sadepisaroita, joita valuu ylhäältä alaspäin.
Tässä päivänä muutamana taaksepäin, menin tyttäreni luokse. No, heti ensimmäisenä toki tämä mummi juoksi Murun luokse suukottelemaan häntä. Muru makasi auringonpaisteisella ikkunalaudalla ja taisipa ajatella, että voi, ei Mummiko taas tuli vai ajatteliko hän, että kiva, kiva, Mummi tuli. No, ehkäpä hän ajattelikin tätä jälkimmäistä, koska juoksi kiireenvilkkaa sänkyyn ja heittäytyi siihen aivan selälleen ja katseli sieltä kiemurassa, että tuleeko se Mummi minua rapsuttelemaan. No, tulihan se Mummi ja aina tulee. Sitten mummi neuvoi Murun emäntää ompeluksissa ja hyvinhän se vanhakin kone hyrräsi. Muru ei vaan oikein pidä, että emäntä ompelee, vaan hänen pitää hypätä pöydän päälle ja kulkea siinä ja pökätä emäntäänsä. Voi, Muru kulta, miten ihana sinä oletkaan! Kiitos, että olet olemassa! Tiedän, että sinäkin kaipaat parasta kaveriasi Jesseä, joka poistui Taivaaseen elokuussa. Mutta siellä te kaikki kaverukset jonain päivänä taas tapaatte toisenne. Nyt ei mummilla sattunut olemaan kameraakaan mukana. Mutta sitten Mummin oli taas kiivettävä yläkertaan, vaan nyt tosin hissillä. Kyllähän se jonkinmoinen trauma jäi tuosta hissistä, mutta toki minä aina siihen vaan tuppaudun.
Mummi on tässä taas miettinyt tätä maailmanmenoa. Noita iltapäivälehtiäkin tulee luettua, vaikka siellä ei paljon mitään hyvää sanottavaa olekaan. Nytkin paasataan homoudesta kaikenlaista. Minusta jokaisen ihmisen elämä on arvokasta ja jokaisen pitäisi saada elää niinkuin on itselle hyväksi. Uskon asiat on myös jokaisen oma asia, josta ei sovi kiistellä. Olisi niin hyvä, jos maailmassa olisi rauha ja jokaisella olisi hyvä tahto ja jokainen auttaisi toinen toistaan. Näin ei tällaisia pahoinvointejakaan tulisi. Mutta aina tehdään kärpäsestä härkänen ja siitä alkaa uskonsodat ym. mellakat.
No, mutta tällaista pohdintaa tällä kertaa ja toivon, että ihmiset rakastaisivat toisiaan ja eläisivät niin, että voisivat nauttia jokaisesta hetkestä onnellisina.
Nyt toivotan teille kaikille oikein leppoisaa ja turvallista päivän jatkoa!
Tässä päivänä muutamana taaksepäin, menin tyttäreni luokse. No, heti ensimmäisenä toki tämä mummi juoksi Murun luokse suukottelemaan häntä. Muru makasi auringonpaisteisella ikkunalaudalla ja taisipa ajatella, että voi, ei Mummiko taas tuli vai ajatteliko hän, että kiva, kiva, Mummi tuli. No, ehkäpä hän ajattelikin tätä jälkimmäistä, koska juoksi kiireenvilkkaa sänkyyn ja heittäytyi siihen aivan selälleen ja katseli sieltä kiemurassa, että tuleeko se Mummi minua rapsuttelemaan. No, tulihan se Mummi ja aina tulee. Sitten mummi neuvoi Murun emäntää ompeluksissa ja hyvinhän se vanhakin kone hyrräsi. Muru ei vaan oikein pidä, että emäntä ompelee, vaan hänen pitää hypätä pöydän päälle ja kulkea siinä ja pökätä emäntäänsä. Voi, Muru kulta, miten ihana sinä oletkaan! Kiitos, että olet olemassa! Tiedän, että sinäkin kaipaat parasta kaveriasi Jesseä, joka poistui Taivaaseen elokuussa. Mutta siellä te kaikki kaverukset jonain päivänä taas tapaatte toisenne. Nyt ei mummilla sattunut olemaan kameraakaan mukana. Mutta sitten Mummin oli taas kiivettävä yläkertaan, vaan nyt tosin hissillä. Kyllähän se jonkinmoinen trauma jäi tuosta hissistä, mutta toki minä aina siihen vaan tuppaudun.
Mummi on tässä taas miettinyt tätä maailmanmenoa. Noita iltapäivälehtiäkin tulee luettua, vaikka siellä ei paljon mitään hyvää sanottavaa olekaan. Nytkin paasataan homoudesta kaikenlaista. Minusta jokaisen ihmisen elämä on arvokasta ja jokaisen pitäisi saada elää niinkuin on itselle hyväksi. Uskon asiat on myös jokaisen oma asia, josta ei sovi kiistellä. Olisi niin hyvä, jos maailmassa olisi rauha ja jokaisella olisi hyvä tahto ja jokainen auttaisi toinen toistaan. Näin ei tällaisia pahoinvointejakaan tulisi. Mutta aina tehdään kärpäsestä härkänen ja siitä alkaa uskonsodat ym. mellakat.
No, mutta tällaista pohdintaa tällä kertaa ja toivon, että ihmiset rakastaisivat toisiaan ja eläisivät niin, että voisivat nauttia jokaisesta hetkestä onnellisina.
Nyt toivotan teille kaikille oikein leppoisaa ja turvallista päivän jatkoa!
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
Vielä viimeisillä voimillani...
Tänään on keskiviikko ja 13. päivä lokakuuta. Aurinko on paistanut koko päivän ja ikkunasta katsoen näyttää hyvin kauniilta syksyiseltä säältä. Asteita näyttää olevan vain +7 ja kylmä tuuli pohjoisesta puhaltelee ja liekö ennustaa jo lunta tännekin kulmalle.
Tänään on myös suuri päivä koko maailmassa, kun Chilen kaivokseen loukkuun jääneet miehet pelastetaan ylös maan pinnalle rakkaittensa luokse. Sitä itsekin seurailen ja rukoilen, että kaikki menisi hyvin. Jumala olkoon kanssanne, niin kaivosmiesten kuin heidän rakkaittensakin!
No, olen minä jotain saanut aikaseksikin, vaikka en nyt kovin paljon. Mutta otsikkoon vedoten kerronpa, mitä minulle kävi!
No, menin tyttäreni luokse toiseen kerrokseen hissillä ja silloin jo tuntui kuin hissi olisi hieman vapissut. No, pääsin kuitenkin tyttäreni luokse. Siellä hän ompeli ja minä sitten neuvoin häntä, missä tarvi apuani. Mutta kun läksin yläkertaan ja painoin hissiä, niin sehän vain lonksasi pohjakerroksessa. Eli eihän siinä auttanut muu kuin lähteä tallustelemaan kohti 7. kerrosta. No, onneksi rakas tyttäreni soitti rakkaalleni ja pyysi häntä tulemaan vastaan rappusissa, kun hissi oli epäkunnossa. Ja hän tuli! No, siinä sitten kaksin käsin vedin itseäni vielä viimeisillä voimillani ylös rapppusia. Sydämeni hakkasi ja huohotin ja janotti ja jalat ei enää pitäneet alla. Mutta minähän selvisin!! Kiitos Taivaan Isälle, että selvisin rappusia ylös 7. kerrokseen!
Mutta se mitä olen saanut aikaseksi, niin sen voitte lukea täältä:
http://helenanelama.blogspot.com/
Tällaisen nutun, myssyn ja sukat olen tehnyt ja huomenna ne lähtevät matkaan eteläiseen Suomeen.
Nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa päivän jatkoa ja pitäkää itsestänne huolta!
Tänään on myös suuri päivä koko maailmassa, kun Chilen kaivokseen loukkuun jääneet miehet pelastetaan ylös maan pinnalle rakkaittensa luokse. Sitä itsekin seurailen ja rukoilen, että kaikki menisi hyvin. Jumala olkoon kanssanne, niin kaivosmiesten kuin heidän rakkaittensakin!
No, olen minä jotain saanut aikaseksikin, vaikka en nyt kovin paljon. Mutta otsikkoon vedoten kerronpa, mitä minulle kävi!
No, menin tyttäreni luokse toiseen kerrokseen hissillä ja silloin jo tuntui kuin hissi olisi hieman vapissut. No, pääsin kuitenkin tyttäreni luokse. Siellä hän ompeli ja minä sitten neuvoin häntä, missä tarvi apuani. Mutta kun läksin yläkertaan ja painoin hissiä, niin sehän vain lonksasi pohjakerroksessa. Eli eihän siinä auttanut muu kuin lähteä tallustelemaan kohti 7. kerrosta. No, onneksi rakas tyttäreni soitti rakkaalleni ja pyysi häntä tulemaan vastaan rappusissa, kun hissi oli epäkunnossa. Ja hän tuli! No, siinä sitten kaksin käsin vedin itseäni vielä viimeisillä voimillani ylös rapppusia. Sydämeni hakkasi ja huohotin ja janotti ja jalat ei enää pitäneet alla. Mutta minähän selvisin!! Kiitos Taivaan Isälle, että selvisin rappusia ylös 7. kerrokseen!
Mutta se mitä olen saanut aikaseksi, niin sen voitte lukea täältä:
http://helenanelama.blogspot.com/
Nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa päivän jatkoa ja pitäkää itsestänne huolta!
maanantai 11. lokakuuta 2010
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
lauantai 9. lokakuuta 2010
Photos of our music; backgroundmusic Haiti cherie by Harry Belafonte
 |
 |
| This slideshow design made with Smilebox |
Tervetuloa - welcome - willkommen
Tervetuloa tänne blogiini - welcome here:
http://helenanelama.blogspot.com/
Tässäpä Heidi onnellisena uusista sukistaan
Oikein leppoisaa lauantain jatkoa teille kaikille, rakkaat ystävät!
http://helenanelama.blogspot.com/
Oikein leppoisaa lauantain jatkoa teille kaikille, rakkaat ystävät!
lauantai 2. lokakuuta 2010
Unelmakodin lauantai 2.10.2010
Tänään on lauantai ja 2. päivä lokakuuta. Aamulla oli jälleen kova sumu, mutta nyt paistaa jälleen aurinko pilvettömältä taivaalta asteiden ollessa +12.
Tänään olen kutonut eilen aloitettua junasukkaa ja neuvoin myös tytärtäni hieman virkatun kukan teossa, jonka hän hyvin nopiasti oppikin. Hänen luonaan vierähtikin yli kaksituntinen rupattelu-käsityöhetki. Oli oikein mukava olla hänen ja Murun kanssa yhdessä. Kun hyppäsin hissiin ja tulin kotiin, niin täällä olikin jo lattee liki valmista eli hyvä ajoitus. Ja kaiken kukkuraksi rakkaani oli imuroinutkin täällä ja tuuletuskin oli erittäin hyvä. Kiitos rakkaani!
Sitten valmistimme marjapuuroa, joka edelleenkin jäähtyy odottaen hyvää vatkausta koneella. Myös rahkapannukakku on uunissa kypsymässä, joten herkuttelevien herrojen keittiö taitaapi olla pian valmis.
Mutta...mutta...mutta sitten olikin aika köntytä suihkuun ja vetästä tämä reikään tupattu räsy pois. No, tein työtä käskettyä ja niillä neuvoilla, jotka sain. Luulin, että siellä on ainakin metrin pituinen räsy, mutta sehän olikin vain muutaman sentin pituinen, joka oli helppo vetästä pois suihkun alla. Mutta siinäpä onkin selvä reikä, joten tulkoon vaan kaikki paha sieltä nyt pois. Tuota reikää siis kirurgini kaiveli lapiollaan, huhhuh. Mutta onneksi minä en nähnyt sitä, vaan tunsin sitäkin paremmin. Ajattelin silloin, kun kirurgi työnsi sitä laattaa tuonne reikään, että niin on kuin ennen vanhaan, kun (ikkunoiden) tuplien väliin tuupattiin vanhoja räsyjä ja sukkahousuja, jotta lämmin olisi pysynyt sisällä. Kun hän työnsi ja työnsi ja tuuppasi sitä laattaa sinne reiästä sisään, todellakin teki niin.
Mutta jospa tämä nyt tällä kertaa sitten alkaisi jo parantuakin. Mitään muuta hoitoahan tässä ei ole kuin suihkuttelu ja lappu päälle. Ja kun nämä laput pitää laittaa teipillä kiinni, niin minun hipiäni onkin niin reagoiva, että tulee teipistäkin ihottumaa, joten hoitoja riittää ainakin tässä huushollissa. Kun yksi kohta näyttää parantumisen merkkiä, niin toisesta kohtaa jo repsahtaa. Mutta tämähän on vain elämää ja on tosi ihanaa, kaikesta huolimatta. Ja jollain toisellahan voi olla asiat paljon huonommin kuin meillä.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille, rakkaat ystävät, oikein leppoisaa lauantain jatkoa ja nauttikaa jokaisesta hetkestä ja pitäkää itsestänne ja toisistanne hyvää huolta!
Tänään olen kutonut eilen aloitettua junasukkaa ja neuvoin myös tytärtäni hieman virkatun kukan teossa, jonka hän hyvin nopiasti oppikin. Hänen luonaan vierähtikin yli kaksituntinen rupattelu-käsityöhetki. Oli oikein mukava olla hänen ja Murun kanssa yhdessä. Kun hyppäsin hissiin ja tulin kotiin, niin täällä olikin jo lattee liki valmista eli hyvä ajoitus. Ja kaiken kukkuraksi rakkaani oli imuroinutkin täällä ja tuuletuskin oli erittäin hyvä. Kiitos rakkaani!
Sitten valmistimme marjapuuroa, joka edelleenkin jäähtyy odottaen hyvää vatkausta koneella. Myös rahkapannukakku on uunissa kypsymässä, joten herkuttelevien herrojen keittiö taitaapi olla pian valmis.
Mutta...mutta...mutta sitten olikin aika köntytä suihkuun ja vetästä tämä reikään tupattu räsy pois. No, tein työtä käskettyä ja niillä neuvoilla, jotka sain. Luulin, että siellä on ainakin metrin pituinen räsy, mutta sehän olikin vain muutaman sentin pituinen, joka oli helppo vetästä pois suihkun alla. Mutta siinäpä onkin selvä reikä, joten tulkoon vaan kaikki paha sieltä nyt pois. Tuota reikää siis kirurgini kaiveli lapiollaan, huhhuh. Mutta onneksi minä en nähnyt sitä, vaan tunsin sitäkin paremmin. Ajattelin silloin, kun kirurgi työnsi sitä laattaa tuonne reikään, että niin on kuin ennen vanhaan, kun (ikkunoiden) tuplien väliin tuupattiin vanhoja räsyjä ja sukkahousuja, jotta lämmin olisi pysynyt sisällä. Kun hän työnsi ja työnsi ja tuuppasi sitä laattaa sinne reiästä sisään, todellakin teki niin.
Mutta jospa tämä nyt tällä kertaa sitten alkaisi jo parantuakin. Mitään muuta hoitoahan tässä ei ole kuin suihkuttelu ja lappu päälle. Ja kun nämä laput pitää laittaa teipillä kiinni, niin minun hipiäni onkin niin reagoiva, että tulee teipistäkin ihottumaa, joten hoitoja riittää ainakin tässä huushollissa. Kun yksi kohta näyttää parantumisen merkkiä, niin toisesta kohtaa jo repsahtaa. Mutta tämähän on vain elämää ja on tosi ihanaa, kaikesta huolimatta. Ja jollain toisellahan voi olla asiat paljon huonommin kuin meillä.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille, rakkaat ystävät, oikein leppoisaa lauantain jatkoa ja nauttikaa jokaisesta hetkestä ja pitäkää itsestänne ja toisistanne hyvää huolta!
perjantai 1. lokakuuta 2010
TUSKIEN TAIVAL
Tänään on perjantai ja 1. päivä lokakuuta. Aamu aukeni hyvin, hyvin sumuisena ja viileänä eli asteet olivat nollassa. Puolilta päivinkin oli vielä sumuista, mutta nyt ainakin täältä ylhäältä jo näkee kauaskin ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.
Kuten jo kerroin Helenan ihana elämä-blogissani, niin tämä aamu alkoi järkytyksellä, kuten niin monella muullakin. Odotimme eläkkeen saapumista tilille ja sitä ei ole vieläkään ilmestynyt. No, onneksi iltapäivälehdet kertovat uutiset ensimmäisinä ja sieltä saimme tietää, että pankeissa on tietokone epäkunnossa. Mutta onhan se luvattu, että tänään vielä eläke tulee tilille.
Mutta päivä jatkui ja minulla oli kirurgille aika ja sinne sitten menimme. Minä aloittelin siellä junasukkien kutomista ja sain jonkun sentin jo kudottuakin, kunnes kirurgi pyysi minua sisään huoneeseen. Ja siitä se tuskien taival sitten vaan jatkui...
Kävin sänkyyn pitkäkseni ja kirurgi otti esille poran ja näverin ja ensin porattiin ja sitten kaivettiin tunneli aukosta, joka vuoti verta ja mätää. Kyllä siinä naamanvääntötemppuja sai tehdä, että sen kaiken kaivamisen kesti. No, sitten vaan lappu siihen päälle ja kaikki oli selvää. Huomenna pitää suihkussa vetää sitten narunpäästä se laatta pois sieltä tunnelista, johon kirurgi sitä tuppasi. Ja sain tietää, että ei ole vaarallista,vaikka vuotaisikin verta, koska silloin sieltä tulee se tulehduksen aiheuttaja vaan pois. Ilmankos minä olen ollut niin, niin väsynyt ja verensokerikin on ollut koholla. mutta hyvä, että syy selvisi ja nyt pitäisi alkaa parantuminen(jälleen).
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa viikonlopun alkua ja pitäkää itsestänne hyvää huolta!
Kuten jo kerroin Helenan ihana elämä-blogissani, niin tämä aamu alkoi järkytyksellä, kuten niin monella muullakin. Odotimme eläkkeen saapumista tilille ja sitä ei ole vieläkään ilmestynyt. No, onneksi iltapäivälehdet kertovat uutiset ensimmäisinä ja sieltä saimme tietää, että pankeissa on tietokone epäkunnossa. Mutta onhan se luvattu, että tänään vielä eläke tulee tilille.
Mutta päivä jatkui ja minulla oli kirurgille aika ja sinne sitten menimme. Minä aloittelin siellä junasukkien kutomista ja sain jonkun sentin jo kudottuakin, kunnes kirurgi pyysi minua sisään huoneeseen. Ja siitä se tuskien taival sitten vaan jatkui...
Kävin sänkyyn pitkäkseni ja kirurgi otti esille poran ja näverin ja ensin porattiin ja sitten kaivettiin tunneli aukosta, joka vuoti verta ja mätää. Kyllä siinä naamanvääntötemppuja sai tehdä, että sen kaiken kaivamisen kesti. No, sitten vaan lappu siihen päälle ja kaikki oli selvää. Huomenna pitää suihkussa vetää sitten narunpäästä se laatta pois sieltä tunnelista, johon kirurgi sitä tuppasi. Ja sain tietää, että ei ole vaarallista,vaikka vuotaisikin verta, koska silloin sieltä tulee se tulehduksen aiheuttaja vaan pois. Ilmankos minä olen ollut niin, niin väsynyt ja verensokerikin on ollut koholla. mutta hyvä, että syy selvisi ja nyt pitäisi alkaa parantuminen(jälleen).
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa viikonlopun alkua ja pitäkää itsestänne hyvää huolta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
VIIMEINKIN PÄÄSEN TÄNNEKIN BLOGIINI
Tänään on sunnuntai ja 22.11.2020. Aurinko laskee ja tulee hämärää. Olen onnellinen, kun pääsen tänne blogeihini pitkästä aikaa. Kirjoitan t...
-
Tänään on torstai ja 3. päivä tammikuuta. Sää on pilvinen ja harmaa ja asteet ovat nollassa. Ja plus asteita ja pientä pakkasta on tiedossa ... -
Tänään on keskiviikko ja 17. päivä elokuuta. Aamu on pilvinen, mutta sadetta ei ole luvassa ja asteita on nyt vain +15, vaan päivällä on ene... -
Tänään on nyt sitten koittanut se suuri päivä eli perjantai ja 17. päivä elokuuta. Aurinko paistaa ja se hellii meitä koko päivän kaikin tav...