22.2.2018

22.2.2018

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Valmistautuminen rakkaittemme jäähyväisiin

Tänään on tiistai ja 29. päivä kesäkuuta. Aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta jälleen koko päivän ja asteitakin on +26. Näin meitä hellitään auringon lämmöllä.

Tänään olen hoidellut asioita, jotka liittyvät meidän mussukoihin. Eilen keskustelin erään aivan ihanan eläinlääkärin kanssa näistä kolmesta mussukastamme, joilla on sairauksia ja ikää jo paljon. Tulimme siihen tulokseen, että olisi parasta näille kullanmuruille, että he jo pääsisivät näistä sairauksien kärsimyksistä eroon. Ja tähän nyt sitten täällä Unelmakodissamme valmistaudutaan. Eipä ole helppoa pistää insuliinia, kun Unelma ei tahdo tulla edes likelle ja kun pistää, niin huutaa. Siinä menee koko päivä pilalle ja sydäntäni särkee. Joku ratkaisu siis siihen on tultava ja se on, että helpotusta näille rakkaillemme.

Enpä jaksa enää muuta kirjoitella, joten nautimme jokaisesta hetkestä heidän kanssaan niin kauan, kun he täällä keskuudessamme ovat. Nyt toivotan teille kaikille oikein leppoisaa päivän jatkoa ja nauttikaa joka hetkestä rakkaittenne kanssa!
Tässä on Justina ja hänen katseensa kertoo jotain kärsimystä. Eikö vain?
Tässä on Unelma, jolla on siis kaihi molemmissa silmissä eikä näe hyvin ja jolla siis on myös diabetes
Ja tässä mummin Pumpulipoika, jolla on epilepsia ja muitakin oireita.

Rakastan teitä kaikkia Justina, Unelma(13 v) ja Jesse Pumpulipoika(15 v).

11 kommenttia:

  1. Muru! Lämmin myötätuntohalaus sinne. Ei minulla ole mitään viisaita sanoja sanoakseni, vaan onpa olkapää, jonka ojennan ja syli johon voi ottaa...
    Ajatuksiissa kanssanne siis.
    tuksu

    VastaaPoista
  2. Voihan pieniä, pitkän iän ovat jo saavuttaneet, hellät silitykset heille ja voimia surussa teille!!

    VastaaPoista
  3. Kiitos, kiitos Tuksu ja Askartelua&Elämänmakuja kauniista sanoistanne! Teidän hyvien ystävien avulla pääsen surumme ylitse. Vielä en ole valmis, mutta se päivä ei ole enää kaukana...Mukavaa illan jatkoa! Lämmintä on täällä +25 astetta.

    VastaaPoista
  4. Voi ei,tiedän miten se koskee ja tuntuu pahalta.
    Meillä oli kaksi vuotta sitten edessä luopuminen
    pitkä aikaisesta rakkaasta ystävästä.
    Mutta oli ajateltava,että kuinka koira kärsii.
    pissat tuli alle kun ei ollut enää voimia lähteä
    ulos .
    Kyllä oli kova reissu viedä lääkäriin piikille.
    Mutta piti vain tehdä se ja päästää koira lepoon.
    Vieläkin ikävä vaivaa kovasti,koiramme oli niin rakas
    meille kaikille.Hellät rapsutukset ja silitykset
    pienille!
    Kovasti voimia teille sinne!

    VastaaPoista
  5. Kyllä teillä on raskas päätös tehtävänä, mutta vesimiesneuloo kiteytti asian hyvin.
    Lohtuhali !

    VastaaPoista
  6. Kiitos, kiitos, kommenteistanne vesimiesneuloo ja Tarina! Niinpä, luopuminen on aina vaikea tehtävä ja nämäkin ovat niin rakkaita meille, että koko ajan valmistelen itseäni pysymään nahoissani, jotta en minäkin menehtyisi, kun on näitä sydän oireita minulla. Kiitos vesimiesneuloo ja Tarina!

    VastaaPoista
  7. Tiedän tunteenne liiankin hyvin, koska meillä eletään rakkaan Nuuska-koiramme viimeistä kesää. Toistaiseksi se on vielä pirteä mutta yksi syöpäkasvaimista on jo valtava. Tytöt ja Pumpulipoika ovat saaneet elää pitkän hyvän elämän, mutta ei se tee päätöstänne yhtään sen helpommaksi.

    VastaaPoista
  8. Kiitos kommentistasi Huopatossunen! Niinpä, täällä eletään sekavissa tunnelmissa, sillä nämä mussukat ovat meidän viimeiset. Ainakin nyt tuntuu, että minunkin sydämeni loppuu siinä samalla. Mutta iso halaus sinne teille ja Nuuskalle suukkoja! Kyllä luopuminen on raskasta!

    VastaaPoista
  9. Voi sentään, ei ole todellakaan helppoa. Ei teillä eikä eläimillä. Luopuminen on ihan kamalaa, ei sitä pysty edes kuvittelemaan. Voimia.

    VastaaPoista
  10. Ei se helppoa ole lemmikistä luopuminen sen tiedän kokemuksesta.2003 kesäkuulla alkoi meillä Collie Elli-tyttö sairastella mahansa kanssa ja vaivat paheni ja kipuja oli niin että näytteli minulle hampaitaan kun yritin lääkitä.Totesin pojalle että vien sen huomenna nukutettavaksi kun on niin kipeä sehän kuuli aikomukseni ja katosi navetointi aikana.Kolme päivää etsittiin mutta ei vieläkään tiedetä mihin meni kuolemaan.Olisin halunnut haudata sen mutta minkäs teet kun ei löytynyt Hirviporukan miehetkin etsivät sitä syksyllä metsästys aikana mutta tuloksetta.Yli puoli vuotta meni kun yöllä heräsin samaan aikaan kun Ellillä oli tapana siirtyä toiseen paikkaan nukkumaan sohvalta.Elli kerkisi täyttää muutamaa päivää ennen katoamistaan 11 vuotta.

    VastaaPoista
  11. Kiitos, kiitos kmommenteistanne Neferi ja Tarikka!Niinpä, ei ole helppoa luopua rakkaista lemmikeistä.Nytkin on voimani jo aivan lopussa. Mukavaa illan jatkoa!

    VastaaPoista

VIIMEINKIN PÄÄSEN TÄNNEKIN BLOGIINI

Tänään on sunnuntai ja 22.11.2020. Aurinko laskee ja tulee hämärää. Olen onnellinen, kun pääsen tänne blogeihini pitkästä aikaa. Kirjoitan t...