Minä sain kuin sainkin jo keltaisesta villatakistani etu-ja takakappaleet valmiiksi. Ja huomenna jatkan tuota sinistä villatakkia. Näin pitänee vuorotellen kutoa ja virkata molempia villatakkeja, mutta vain silloin kun huvittaa.
Maanantaina kävin kampaajallani ja otin kiharat koko päähän ja 20.8 menen sitten hakemaan jonkinmoisen väripläjäyksenkin hiuksiini. Silloin katsellaan myös huntua ja tiaraa. Jännitys kohoaa, mutta ei meillä mitään suuria juhlia ole, kun vain läheisimmät ja rakkaimmat ovat kutsutut.
Kova kaipaus ja ikävä on jokaikinen päivä ja jokaikinen minuutti. Minusta tuntuu, että en pääse tämän vaikean surumme yli ollenkaan. Haapsalussa oli ihanaa, kun siellä oli niin erilaista. Mutta kun tulimme kotiin ja aukaisimme oven, niin kotimme hehkui vain tyhjyyttä. Ei kuulunut häntien napsutusta eikä tassujen tapsutusta. On vain tyhjä olo ja tyhjä koti. Emme ole vielä edes soitelleet yhtään mussukoittemme lähdön jälkeen, kun en vain pysty. No, onneksi pystyn jo käsitöitä tekemään ja niistä saan voimaa, juu, ja Marabousta, jota on tullut taas syötyä aivan liikaa. Mutta kyllä minä vielä tästä piristyn.
Minulla on vielä oikeassa silmässäni silmärauhasen tulehdus ja laitan voidetta joka ilta. Silmälääkärini sanoi, että tämä kestää kauan aikaa parantuakseen, mutta kyllä se paranee. Lokakuussa menenkin sitten silmälääkärilleni näyttämään, että onko tämä parantunut.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa illan jatkoa myrskystä ja sateesta huolimatta!
Oli kova tuuli tänään täälläkin ja ukkonen pauhasi jossain kauempana.
VastaaPoistaNaapurin vesseleiden teltta lähti omille teilleen pellolle ja minä juosta lonksutin (lue känkkäsin kipeällä lonkalla) sen perässä sekä sain pelastettua takaisin pihaan :).
On varmasti ollut tosi ankeaa, kun tutut äänet puuttuvat kodista....
Kiitos kommentistasi, Neferi! Myrsky pauhaa ja sade ropisee. Mutta oikein leppoisaa illan jatkoa sinne teille!
VastaaPoistaHalaus sinne! Surun, sen kipeimmän jälkeen, tulee onneksi muistot! Ne antavat voimaa ja kantavat!
VastaaPoistaja varmasti iloa elämäänne tuo myöskin lähestyvät upeat juhlat! Jännityksellä odotan, saamme varmaan olla kuvien välityksellä mukana (!???!) Rauhaisaa iltaa, toivotaan, että myrsky hellittää! tuksu
Kiitos kommentistasi, tuksu! Ja halaus myös sinulle! Juu, toki kaikki videoidaan ja sitten laitan kuvia siitä tapahtumasta, kun se on 10-vuotisen avioliittomme siunaustilaisuus. Leppoisaa illan jatkoa myös sinne teille kaikille! Myrsky täällä pauhaa vieläkin.
VastaaPoistaOikein isot voimahalit täältä minun suruni keskeltä. Surraan yhdessä :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Huopatossunen! Näin on, että ystävät suree yhdessä ja iloitsee yhdessä. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru on helpompi kantaa! Ota vastaan myös minulta lämmin halaus ja voimia teille kaikille! Vaikeaa on päästä kaiken yli, mutta yritetään yhdessä!Meillä on kaikista neljästä uurnat kirjahyllyssämme ja ovat näin aina kanssamme. Jaksamista tällekin päivälle!
VastaaPoistaTäällä oli eilen illalla melkonen ukkos myrsky ei kuitenkaan näkyvää vahinkoa saanut aikaan mutta sähköt oli poikki muutaman tunnin.Ei nähnyt etes käsitöitä tehdä.
VastaaPoistaOlen huomannut että surussa tuo helpotusta muistelemalla mitä hienoja juttuja on tehty rakkaitten kanssa heidän ollessaan keskellämme ja se on kantanut eteen päin myös lemmikkien lähdettyä.
Jaksamista juhlia odotellessa.
Täälläkin myrskysi eilen illalla, mutta nyt on aurinkoa ja asteita +20.
VastaaPoistaMinä pystyn vasta nyt laittamaan kuvia rakkaistamme ja kirjoittamaan heistä ja tästä on nyt 1 kuukausi. Raskasta on, mutta juhliamme odotellessa on paljon tekemistä.Mukavaa päivän jatkoa!
Hei,tulla tupsahdin listan kautta ja pitänee sanoman,että kauniita kuvia,kivoja tarinoita arkielämästä.:)Täälläkin myrskysi eilen,niin että kun autolla ajeltiin,ei eteensä nähnyt juuri mitään,tänään ollut aurinkoinen päivä,hyvä niin!
VastaaPoistaHei Tansku! Oli ilo lukea kommenttisi ja toivottavasti pistäydyt yhä uudelleen ja uudelleen!Lämmin kiitos siis kommentistasi ja vierailustasi!
VastaaPoistaVoimahalit täältäkin.
VastaaPoistaMieti mitä kaikkea hyvää on nyt elämässäsi, rakas puoliso rinnalla ja mukavaa ohjelmaa odotettavissa.
Lemmikit kirmailevat kivuista vapaana eläintaivaassa, ei tarvi vanhuuden vaivoja kärsiä.
Äidilläni oli tapana sanoa, että "ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin". Kaikista asioista löytyy positiivinen puolikin, vaikka se nyt tuntuukin vaikealta.
Meillä palasi helteet, oli tukala sauvalenkki.
Lämpöiset terveiset teille molemmille.
Kiitos Hilkka ihanasta kommentistasi! Nyt vasta pystyn kirjoittamaan heistä jotain ja laittamaan kuviakin. Mutta jospa se suru ja kaipaus jonain päivänä vielä hellittäisi.Tosi on, että aina on hyviäkin puolia ja ihaniakin asioita. Nyt valmistaudumme siunaustilaisuuteemme. Niinpä, ne helteet tulevat vaan takaisin, mutta pian on taas kylmä ja pakkaset. Leppoisaa illan jatkoa teille molemmille!
VastaaPoistaOletko sinä Helena hyvä joutunut sitten luopumaan rakkaista eläimistäsi, en kerkee lukemaan kaikkia vanhoja postauksiasi, että pysysin mukana.
VastaaPoistaLuen niitä silloin tällöin kyllä myös.
Surullista, kuinka näin kävi?
Kiitos kommentistasi seijastiina! Me jouduimme luopumaan meidän suloisista villakoiristamme 5.7 Justinasta ja Unelmasta 12 v 7 kk ikäisinä. Unelmalla oli kaihi silmissä eikä nähnyt enää ja myös diabetes. Hän ei antanut enää pistää insuliiniakaan kahdesti päivässä, kun olimme pistäneet jo yli 4 vuotta. Siskollaan Justinalla oli nyrkin kokoinen kasvain masussa. Mutta nyt he ovat päässeet kärsimyksistään. Ja Jesse, 15 v Bichon, oli rakkaan tyttäreni koira, joka menehtyi 20.8, kun jalat ei pitäneet enää alla. Valtava ikävä on heitä, mutta heidän uurnat ovat kirjahyllyssämme, joten ovat aina kanssamme.
VastaaPoistaVoi Helena, olen pahoillani menetyksistäsi.
VastaaPoistaItse itkeskelenn vieläkin peetua joka tuli sokeaksi, ja Ronjakissan jouduin antamaan maalle ystävälle, kun muutin tänne, se ei syönyt enää Peetukissan kuoleman jälkeen, nyt tulee vedet silmiin kun aattelen.
Kissani näkyvät myös minun sivupalkissani ,jos tahdot katsoa.
Ikävä on myös minulla valtava, en tiedä voinko kuitenkaan ottaa uutta eläintä, surutyö on aina niin raastavaa :(
Mutta koetetaan jaksaa, etsitään ilon aiheita, niitäkin riittää eikös vaan?
Oikein ihanaa päivää sinulle *nuorikko* olet nyt toistamiseen, ja kiitos kauniista sanoistasi aina :D
Kiitos, kiitos, kauniista sanoistasi ja myötäelämisestä surussamme! Me olemme päättäneet, että emme enää tässä iässä ota lemmikkejä vaan minäkin halailen kaikkia koiria, kun satun heitä näkemään. Tosi on, että tämä surutyö on todellakin raastavaa ja voimia vievää. Mutta iloitaan pienistä onnen murusista, joita meillä jokaisella on jokaisena päivänä ja ihaillaan Jumalan kaunista luontoa. Sinulla on kaunis tytär ja minullakin on tytär samassa talossa ja olen siitä hyvin onnellinen. Aurinkoista syksyisen kuulakasta päivän jatkoa sinulle ja kaikille rakkaillesi. Ja laitahan mailia, kun siltä tuntuu!
VastaaPoista