VÄLIMEREN NAUTINTOA

Tänään on lauantai ja 24. päivä maaliskuuta. Nyt on enää tämä ainoa yksi lauantai, kun saamme täällä nautiskella auringon lämmöstä ja lintujen laulusta. Asteita oli aamusella vain +13 ja nyt parin tunnin kuluttua +15, mutta aurinkoa ei ainakaan vielä näy. Muutoin ajatuksemme ovat jo koto Suomessa ja rakkaittemme luona. Koti-ikävä vain nousee samalla lailla kuin matkakuumekin nousi tännepäin. Mutta elämä on! Elämä on näköjään kaipausta...tänne jää hyviä ystäviä, joita kaipaa ja kotona on rakkaat lapset ja lapsenlapset, joita kaipaan tosi paljon 5 kuukauden eron jälkeen. Mutta sellaista se elämä on, sitä kaipaa aina sellaista, jota ei ole sillä hetkellä. No, uskonpa, että kaipaukset hieman ainakin hellittävät, kun saan heitä kaikkia halata ja kyllä siinä kyynelkin vierii vanhan poskille, mutta sekin on vain elämää, ihanaa elämää. Ja ihana elämä meitä odottaakin siellä koto Suomessa ja Väinönlinnassa, mutta siitä sitten taas enemmän viikon kuluttua, kun olemme jo kotona.
Mutta Välimeri kutsuu luokseen ja nuo ihanat aallot kohisevat ja katse kaukaisuuteen, se jos mikä, rauhoittaa sielun ja ruumiin.
Rakkaani otti minusta kuvia muistoksi, jotka jäävät sitten aikanaan jälkikasvulle.

Tässäpä mummi nauttii Välimeren pauhusta...

...ja auringosta...

...taustalla Torreviejan kaupunki...

...ja nuo hiukset ovat kasvaneet jo puolessa vuodessa...

...nauran kilpaa auringon kanssa...

...mikäpä on nauttiessa Välimeren aalloista, auringosta, kaulahuivista...ja ihanasta elämästäni...

Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein ihanaa viikonloppua ja pian olemmekin jo kotona ja nettiyhteyskin toimii siellä hyvin.