22.2.2018

22.2.2018

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Lähtölaskenta alkanut...mutta vielä minä tästä nousen...

Tänään on perjantai ja 2. päivä heinäkuuta. Asteita on +20.
Minun pääni on kuin Haminan kaupunki ja tuntuu, että en enää tajua enkä näe mitään. Ikävä on niin kova!

Mutta minä sain tehtäväkseni soittaa eläinlääkärille ja tilasin ajan maanantai aamuksi. Näen Justinan silmistä, että hän kärsii ja on jo hyvin väsynyt ja Unelmalle ei löydy enää pistospaikkoja, joten päästän heidät lepoon ja pois kärsimyksistä. He ovat saaneet pitkän elämän kanssamme.

Mutta lupasin eilen, että laitan lisää kuvia hetken kuluttua, mutta nyt se hetki on venynyt näin pitkälle. Vaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kuten sanotaan.

Ja matkamme jatkui eilen näin:
                   Ja Muru neitokainen tutkiskelee paikkoja...
                   ...ja mitähän se tuuli kuljettaa toisesta suunnasta...
                     ...omistajan läheisyydessä on turvallista olla...
                 ...kappas vaan, kukas se siinä onkaan...
                        ...no, mutta Pumpulipoikahan se siinä tutkiskelee...
                          ...tässä ystävykset yhdessä...
                    Pööö, jokos taas minusta otetaan kuva, möööö....
                          ...ihana vanha Hopeapaju koko komeudessaan...
                 ...tienristeys tuonne toiseen puistoon...
                  ...ja kotitie jatkuu...ja jatkuu...ja jatkuu...
                 ...ja siellä se oma koti kullan kallis jo näkyykin...
                   ...ja ihana pumpulipilvi sinisellä taivaalla...
   ...ja täältä löytyy päivänkakkaroita, niittyleinikkejä, hiirenvirnaa...
                   ...sä tunnetko sen tuoksun...valkoapiloita...
Ja nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa ja leppoisaa viikonlopun alkua ja nauttikaa jokaisesta hetkestä.

9 kommenttia:

  1. Mukavia kuvia lisää promenadistanne.
    Apilat tuoksuvat hyvälle.
    Päätös on rankka, mutta täytyy ajatella, jotta se on kuitenkin paras ratkaisu.
    Muistot säilyvät iäti mukanasi heistä.
    Mukavaa iltaa unelmakotiin!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi Tarina ystävä! Vaikka järkeni sanookin, että se on parasta heille, niin sydämeni itkee ja kaipaa heitä!Minulla on nytkin ihan hirrrveä väsymys. Mukavaa illan jatkoa!

    VastaaPoista
  3. Lämmin ja rakas halaus ystävä kallis. Tiedän miten rankka tuo päätös on, mutta on pakko kuunnella järjen ääntä. Ikävähän heitä tulee, mutta niin kauniit muistot jäävät. Paljon voimia sinulle!
    Halauksia

    VastaaPoista
  4. Kiitos, bemu, ihanasta lohduttavasta kommentistasi! Mukavaa illan jatkoa sinulle ja Teemulle suukkoja!

    VastaaPoista
  5. Mukavia kuvia!
    Se on rankkaa,mutta ehkäpä niin on paras jos kipujakin on.Koirain taivaassa heillä on hyvä olla.
    <Tiedän miten se koskee, koskee vieläkin.Jonkun ajan päästä tulee kaikki kauniit muistot,yhteisistä hetkistä.
    Voimia ja halauksia!

    VastaaPoista
  6. Teitte raskaan päätöksen, mutta joskus se on väkisinkin edessä :( Oikein hyvää viikonloppua teille kaikille ja mussukoille pusit <3

    VastaaPoista
  7. Kiitos, kiitos kommenteistanne vesimiesneuloo ja Huopatossunen!Raskas on päätös, mutta ei voi vain katsella, kun toiset kärsii. Ihminen kuitenkin ymmärtää asian ja haluaa mussukoitten parasta. Mukavaa illan jatkoa!

    VastaaPoista
  8. Jos olisin Tommy T., niin värkkäisin tähän runon mussukoille. Tommykin lähti muihin sfääreihin filosofoimaan.

    VastaaPoista
  9. Kiitos kommentistasi, Neferi! Niinpä, Tommy lähti liian aikaisin. Minäkin rakastin hänen runojaan ja hänen olemustaan! Mukavaa päivän jatkoa helteestä huolimatta!

    VastaaPoista

VIIMEINKIN PÄÄSEN TÄNNEKIN BLOGIINI

Tänään on sunnuntai ja 22.11.2020. Aurinko laskee ja tulee hämärää. Olen onnellinen, kun pääsen tänne blogeihini pitkästä aikaa. Kirjoitan t...