Usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.(1 Kor. 13:4-7)

Tänään on perjantai ja 27. päivä elokuuta. Tänään on ollut pilvinen päivä ja välillä on sadellutkin. Asteita on vain +12, mutta ah, on niin raikasta.

Nyt on jo vaikeaa kirjoitellakin tänne, sillä kädet vapisee ja jalat tutisee huomisen johdosta, vaikka tiedänkin, että minun ei tarvitse jännittää, mutta minkäs ihminen voi, jos elimistö reagoi niin.

Minä kirjoittelen nyt tätä kynnet kauniisti vaaleanpunaiseksi lakattuna. Ja kukapas muu ne on näin kauniisti lakannut kuin oma, rakas tyttäreni. Ja huomenna hän vielä meikkaa minut.

Olen yrittänyt kutoa tuota rakkaani sukkaakin, mutta nyt sekään ei oikein luonnistu. Keskittymisvaikeuksia? Juupajuu, niitä tuntuu nyt minulla olevan. Mutta huomenna aamulla me lähdemme kampaajalleni, joka loihtii minulle upean kampauksen ja laittaa hunnun ja tiaran ja kihartaa myös tyttäreni hiukset. Sitten kun kahden tai kolmen tunnin kuluttua tulemme kotiin, niin syömme nakkisoppaa, jota rakkaani juuri tuolla keittiössä keittelee valmiiksi. Syötyämme alamme pukeutumaan ja rakkaani polkaisee vielä hakemaan kauniin, upean morsiuskimppuni. Uskonpa, että se on tosi upea ja muhkea.

Ja sitten onkin aika jo hipsutella hissiin ja mennä alakertaan, jossa jo taksi varmasti odotteleekin meitä. Kun saavumme kirkon pihaan, niin menen ensin sinne yhteen huoneeseen ja molemmat rakkaani kipittävät tarjottavaa yläkertaan. Sitten kun meille ilmoitetaan, että saamme jo mennä, niin siirrymme ulkokautta(mikäli ei sada) pääovelle. Asettaudumme sopivaan kohtaan ja kun komea Mendelssohnin Häämarssi Kesäyön Unelma kajahtaa, niin lähdemme hitaasti kävelemään kohti alttaria, jossa pappi jo odottelee meitä ja samoin tyttäreni, joka ottaa minulta upean morsiuskimpun. Sitten polvistumme alttarilla ja näin voi seremoniat alkaa. Mutta niistä sitten enemmän, kun kaikki on ohi. Laitan ainakin kuvia sitten tänne rutkasti.

Mutta kaiken pitäisi olla hyvin suunniteltu, joten toivon vain, että kaikki menisi myös sujuvasti. No, en ole itkupilli, joten uskoisin, että pystyn sen kiitospuheenkin pitämään rakkaalleni. Hän on sen kaiken kyllä ansainnut. No, siitäkin sitten enemmän myöhemmin.

Mutta nyt on tullut aika toivottaa teille kaikille, rakkaat ystävät, oikein mukavaa illan jatkoa ja oikein leppoisaa viikonloppua! Olkaapa kärpäsiä katossa tahi enkeleitä olkapäälläni, niin kiitos teille kaikille, että olette olemassa!