22.2.2018

22.2.2018

torstai 9. syyskuuta 2010

Hanuri ja hattu, ne perintönä sattu...

Tänään on torstai ja 9. päivä syyskuuta. Aurinko on porottanut pilvettömältä taivaalta ja asteita on ollut +18. Jotenkin tuntuu vaan niin keväiseltä, kun täältä sisältä lasin takaa ulos katselee.

Eilen me päätimme, että enpä aio enää olla Pässi vieraalta maalta siellä hanuritunneilla. Me otimme opettajan minulle yksityisesti ja hän tulee huomenna minua ensi kerran opettamaan. Saas nähdä sitten miten puupää minä olen, että opinko nuo vasemman käden sormitukset vaiko en. Mutta sen aika näyttää sitten.

Tänään sain kuitenkin valmiiksi rakkaani pipon ja sekin onnistui yli odotuksen. Ohje oli Dropsin ja lankana Nalle aloevera kaksinkertaisena. Nyt on rakkaallani sitten valmiina lämmin kauluri, lämmin pipo sekä lämpimät sormikkaat ja tuplat, jotka tein jo viime syksynä. No, nyt saakin sitten jo puhurit puhaltaa tänne Pohjolaankin, kun lämmintä laittaa ylle, niin taatusti tarkenee. Mutta saatte nähdä, niin tästä talvesta tuleekin kaikkien aikojen lämpimin talvi, joten se siitä sitten.

Mutta minä tyttö olen harjoitellut ja välillä kudoin pipoa ja taas harjoittelin molemmilla hanureillani helpointa kappaletta, joka on, kuten arvaattekin, Ukko Nooa. Kyllä minä jo löysin c:n ja g:n vasemmalla kädelläkin, joten eiköhän se siitä sitten lähde etenemään.

Ja tänään sain sitä kirurgin määräämää geeliä, jota piti levittää sen haavan arpeutuman päälle ja sitten laittaa sidetaitos vielä päälle. Mutta se yksi kohta vielä vuotaa, joten siihen ei voi geeliä laittaa. Vaan jospa tämä sitten auttaisi ja pienentäisi tuota haavan arpea. Eipä ole kukaan lääkäri siihen aiemmin puuttunutkaan, joten nyt olikin sitten jo kiireinen aika kirurgille, kun vuoti verta niin kovin.

Mutta se siitä ja hymyillen huomiseen näiden kuvien myötä:
                                Tässä siis rakkaani uusi pipo ja mallina kukas muu kuin
                      aina iloinen  itse Winnie the Pooh...
                       ...ja hieman lähempää...
                       ...ja sivusta...
                         ...ja edelleen sivukuvaa...
                      ...ja toki pitää sitä takaapäinkin kuvata...
                         ...ja hieman lähempää...
                         ...ja vielä lähempää kuvattuna...
Eikös olekin aika hyvä malli!
                      Ja sitten hanurini...pikkuhanurini eli näppis...
                         ...ja lähempää...
                          ...ja siis SENIORIHAN  se siinä...
                       ...ja pianohanurini...se 10-kiloinen...
                     ...ja TITANOHAN se siinä kiiltelee...
                         ...hieman lähempää...
                         ...ja aivan likeltä...
           no, mutta eihän hanureilla tee mitään, jos ei ole nuotteja...
                     ...siispä tässä sormitus opas...
                          ...ja nuotit UKKO NOOA...tottakai...

Ja nyt toivottelen teille kaikille näiden iloisten kuvien myötä oikein hyvää yötä!

9 kommenttia:

  1. Komeat harmonikat. Olenpas minäkin joskus osannut soitella Emman kera basson ja diskantin. Yleisö ei sanonu mittää...:D.

    VastaaPoista
  2. Niin on minustakin komeat harmonikat, en noista muuta ymmärräkkään, mutta varmasti soitat kauniisti, ja se on mukavaa kuullakin, tulee ihan mieleen kesäilta ja juhannustanssit lavalla rannalla :)
    Taas sinä olet sitten ahkeroinut, pipokin jo valmis ja nalle sai olla mallina joka sitä esittelee, hyvä idea, tuokin hyvin sen esille.
    Tänään me siirrytään mökille, tulee tytär kissoineen ja koirakin on mukana, että olen vähemmän blogissa, kun vietetään viimeistä yöviikonloppua mökillä ♥

    Oikein ihanaa viikonloppua sinulle ja rakkaillesi sinne, hyvä ystäväni Helena ♥

    VastaaPoista
  3. Kiitos, kiitos Neferi, kommentistasi! Kaipa minäkin opin hanurilla vielä soittamaan kunnollakin.Leppoisaa päivän jatkoa!
    Kiitos, kiitos seijastiina, kommentistasi! En minä osaa soittaa hanureillani kuin oikealla kädellä eli sen melodian, mutta youtubeen on niitäkin laitettu:muumimyy1 youtube on osoite, jos haluat käydä kuuntelemassa. Oikein mukavaa viikonloppua teille molemmille ja kaikille rakkaillenne!

    VastaaPoista
  4. Lämpöinen pipo syysviimoihin!
    Mainiot soittopelit sulla.
    Aurinkoista päivää!

    VastaaPoista
  5. Kiitos, kiitos kommentistasi Tarina! Juupajuu, nyt vaan odotellaan niitä puhureja ja viimoja ja pakkasia, hihihiiii! Soittopelit on hyvät molemmat, kun vaan osaisin soittaakin. Mutta ehkäpä minäkin puupää vielä oppisin, kun tänään on sitten elämäni ensimmäinen soittotunti, jeee.
    Aurinkoista viikonloppua sinulle ja kaikille rakkaillesi ja suukkoja hymypojalle!

    VastaaPoista
  6. Komeat on soittopelit ja se onkin kaikki mitä minä muusikista ymmärrän :D.

    Pipo on tosi kaunis. Kyllä sinulla on tasainen käsiala :).

    Meidän remontti- ja muuttoaikataulumme pitäisi alkaa selvitä tänään ja uusi kotikin on jo katsottuna. Siitä illalla lisää.

    VastaaPoista
  7. Kiitos, kiitos, kommentistasi Huopatossunen! Minä rakastan hanurimusiikkia ja nyt saan ensimmäisen tunninkin tänään, joten olen jauhannut vasenta kättä aika paljon. Eiköhän se jokaisella lähde aivan alusta. Kiitos, kiitos, pipon kommentistasi.
    Hyvä kun remonttireiskat alkavat töihin siellä teillä ja uusi kotikin on jo tiedossa, hyvä! Kyllä kaikki asiat aina järjestyy vaikka sitten vaikeuksien kautta! Mukavaa viikonloppua sinne teille kaikille!

    VastaaPoista
  8. Pipo näyttää lämpöiseltä,varmasti tarkenee.
    Oi, haitarit,tyttäreni opiskeli haitarin soittamista
    nuorena tyttönä.Nyt on jäänyt
    soittamiset unholaan!!! Aurinkoista viikonloppua!)

    VastaaPoista
  9. Kiitos kommentistasi vesimiesneuloo! Ei kait se soitontaito koskaan unohdu, jos alkaa uudestaan palauttamaan mieleen. Minä harjoittelen ahkerasti, jotta oppisin soittamaan hyvin. Aurinkoista viikonloppua myös sinne teille kaikille ja erikoishalaus HÄNELLE!

    VastaaPoista

VIIMEINKIN PÄÄSEN TÄNNEKIN BLOGIINI

Tänään on sunnuntai ja 22.11.2020. Aurinko laskee ja tulee hämärää. Olen onnellinen, kun pääsen tänne blogeihini pitkästä aikaa. Kirjoitan t...