PAKKASAAMUN KAUNEUTTA 22.11.2010

Tänään on maanantai ja 22. päivä marraskuuta. Ulkona on asteita -7, hrrrr, kyl-mää. No, onneksi on enää 12 yötä aurinkoon! Ihanaa päästä lämpimään ja tänne ei kyllä talveksi enää jäädä, ei.

Juupa juu, pakkasaamun kauneutta valokuvattuna vain olohuoneen takimmaisesta nurkkauksesta parvekelasienkin läpi täältä 7. kerroksesta. Täällä on taivas niin likellä ja se on niin kaunista katseltavaa. Katselen usein taivaalle, kun pilvet siellä leijailevat itään päin tai etelään päin, välillä kulkevat nopiammin, välillä hitaammin tuulen mukana. Kunpa voisin itse lentää tuolla pilvenhattaralla ja katsella maailmaa ylhäältä käsin. No, mutta pian pääsemmekin katselemaan maailmaa ylhäältä käsin,kun kone lähtee täältä Porista ja sitten taas Helsingistä määräpaikkaamme. Silloin on toki oltava kamera vakaasti käsissä, jotta saa kaiken tallennettua kameralle.


Mutta kuten eilen jo jossain blogissani mainitsin, niin haava näytteli minulle jo eilen punaista naamaansa ja vihottelun merkkiä. Ja mitä olikaan tänä aamuna? Just niin, siihen oli noussut mätää päälle ja pian se jälleen puhkeaa kukkaansa ja vuotaa jotain kudosnestettä. Mutta miksi tämä haava tekee näin 7 vuoden jälkeen? Ja miksi näin usein? No, sitä ei osaa kirurgikaan sanoa eikä kuulemma kukaan. Ja kirurgille minä en enää mene, koska hän vaan kaivelee sitä ja ilman puudutusta, siis kieltoni on jyrkkä ja se myös pitää. No, otamme yhteyttä ihanaan lääkäriini ja hän luultavasti antaa antibioottikuurin vielä minulle ennen matkaamme. Olisihan se jo hyvä saada tämä vuoto loppumaankin joskus. Se ei näytä merkkiäkään vuodon loppumisesta, kun aina nousee uusia ja uusia, joista se vuotaa. Nyt siinä on taas lappu päällä ja aloitamme taas sen suihkuttelun. Mutta ei todellakaan ole kivaa, ei!


Mutta nyt toivottelen teille kaikille, rakkaat ystävät, oikein mukavaa pakkaspäivä maanantaita ja pitäkää itsestänne huolta!