MITÄ MINÄ TEKISIN.. .VOIVOI, MITÄ TEKISIN...

Tänään on tiistai ja 31. päivä toukokuuta. Ihanaa, nyt on jo toukokuun  viimeinen päivä. Silloin ennen vanhaan koulut loppuivat aina toukokuun viimeisenä päivänä ja alkoivat syyskuun 1. päivänä. Mutta tosin silloin olimmekin koulussa myös lauantaisin. Oi, niitä aikoja!
Aamulla varhain se aurinko nousi, kun minä unestani heräsin...Asteita on nyt jo +19 ja on luvattu jopa +22 astetta, joten taitaa se kesä vasta alkaa, joten nauttikaamme lämpimistä päivistä.


Eilen sain ne pupusukat valmiiksi ja ovat jo jalassakin, sillä aina uudet sukat lämmittävät paremmin kuin monen vuoden vanhat. Onneksi täällä sisällä ei tunnu ollenkaan, että ulkona olisi niinkin lämmintä. Täällä on oikein hyvä olla ja hyvä hengittää, jotta ei ole liian kuuma. Mutta tänään pappa pesi kaikki ikkunat ja nythän niistä näkee taas kaunista luontoa ympärillämme, kun ikkunat loistavat puhtauttaan. Kiitos rakkaani!


Nyt on pääni aivan tyhjä, kun en tiedä, mitä alkaisin tekemään vai paikkailenko vain noita vanhoja keskeneräisiä...iiik...villatakkeja...hihihii. Kunpa muistaisin, että missä se yksi sininen villatakkini edes olisi. Mutta kun olemme siirtäneet käsitöitäni paikasta toiseen, niin eihän vanhan päähän jää mitään tietoa, että missä se nyt sattuisi olemaan. Enkä voi ottaa kaikkia lankoja esille ja kumota lattialle, kuin silloin ennen, koska nyt on lankahiiri, joka nappaa lankakerän heti hampaisiinsa ja juoksee tiehensä. Hän on myös kiinnostunut langoista, hehhehee.
Voi, Äiti, mitä tekisin ja mistä alkaisin? Minun pitäisi nähdä kokonaisuus, jossa kaikki...siis kaikki lankani olisivat sikin sokin lattialla...tai no, sängyn päälläkin voisi olla...sinne ei lankahiiri pääsisikään, jeee. Minun pitäisi siis järjestää aivan kaikki langat uudestaan uuteen järjestykseen...huhhuh...siinä olisikin hommaa. Jaahas, arvatkaapas kenelle siitä olisi hommaa! No, tietenkin rakkaalleni, joka auttaa minua kaikessa...ihan kaikessa. Minun tarvii vain olla taiteellinen johtaja, joka sanoo, mitä hän tekee...ja kaikki hoituu...jopa kaalilaatikko ja pannukakku...ym. No, onhan hän ollut minun opissani jo yli 10 vuotta ja aika on näköjään tehnyt tehtävänsä. Joskus pitää muistuttaa häntä sanomalla, että "mitä olisikaan elämäsi ilman minua" ja vastauksen saan aina saman "ei mitään!"


No, mutta nyt lopetan nämä muistelemiseni tähän ja toivotan teille kaikille oikein leppoisaa tiistai päivän jatkoa ja pitäkää toisistanne hyvää huolta!