22.2.2018

22.2.2018

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

TERVEISIÄ SAIRAALASTA JA VÄHÄN MUUTAKIN...

Tänään on keskiviikko ja jo 1. päivä helmikuuta. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja asteita on +28, joten lämmintä toki riittää.

Mutta palataanpa eiliseen...yesterday...

Eilen ja muutama päivä jo eilistä aiemminkin olin hyvin, hyvin väsynyt. No, yritin vain levätä...ja levätä... Mutta voimani alkoivat uupua ja vatsanikin tuli kipeäksi ja samoin rintaani koski ja hartioihin. Sitten ei auttanutkaan enää vastustelu sairaalaan lähdössä, vaan sinne oli jo kiireesti mentävä hakemaan apua. Ja onneksi on rakas ystävä, joka meitä auttoi ja tulkkasi meille ja lääkärillekin kaiken. Sairaalan ensiapu oli mahtavan valoisa ja siellä oli ilmastointikin, olihan ulkona lämmintä jo +30 astetta. Lääkärin luona käytyäni minua vietiin kokeisiin ja eipä he pistäneet minua verikokeita ottaessa, vaan se oli jonkinlainen uusi laite, joka otti veriarvoja. Hienoa, vai mitä! Sitten pääsin lepäämään ja minun yläpuolella oli jokin laite, joka mittasi sormessa "tukin" kautta kivut ja myös verenpaineen. Myös sydänfilmi otettiin täällä, vaan eipä Suomessa. Mutta olin siis myös tiputuksessa, joka toi minulle voimia. Minä jo todellakin luulin, että menehdyn täällä. Mutta jos olisin menehtynytkin, niin olisin ollut hyvin, hyvin onnellinen, koska sain olla rakkaitten ystävieni seurassa. Mutta niin ei tapahtunutkaan, vaan voimani alkoivat palautua pikku hiljaa. Ja sain myös jotain lääkettäkin, joka auttoi minun hengitykseen, kun oli hieman vaikea hengittääkin. Ja se huolenpito oli aivan mahtavaa...ja ne hymyt sekä henkilökunnalta että myös siellä vastaanotolla odottavilta...se tuntui niin mahtavalta...ja vilkutukset poislähtiessä. Kunpa Suomessakin olisi näin ystävällistä palvelua sairaalassa ja terveyskeskuksissa, vaan eipä taida olla. Mutta niin sitten pääsin rakkaitteni mukana tänne "kotiin" ja se tuntui ihanalta. Kävimme toki kotiin tullessamme eräässä mahtavan suuressa Marketissa, jossa oli niin paljon tavaraa, että ihan pyörrytti eikä me kaikkia vielä ehditty tutkiakaan. Mutta jonakin päivänä lähdemme kohti Itua, joka on myös eräs isompi kaupunki tässä lähellä ja ostamme sieltä....ostamme sieltä...mutta mitä ostamme ja kuka sen arvaa! Ja se, joka arvaa oikein, niin lähetän kortin täältä Brasiliasta oikein arvanneille!
 Mutta nyt toivottelen täältä Brasiliasta hymyssä suin teille kaikille oikein mukavaa viikon jatkoa! Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!

8 kommenttia:

  1. Onneksi kaikki on nyt hyvin!
    En lakkaa ihmettelemästä tuota kykyäsi suhtautua asioihin noin positiivisesti ja upeasti. Olisi monella opiksi otettavaa sinusta.

    -Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos ihanasta kommentistasi Sari!Olen vain niin onnellinen! Leppoisaa helmikuuta sinne sinulle ja kaikille rakkaillesi!

      Poista
  2. Voi kun ehdin pelästyä! Onneksi sait hyvää hoitoa!
    Osta varmaan nuken kokoelmiisi :-)
    tuksu

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommentistasi tuksu! Niinpä, onneksi sain hyvää hoitoa ja selvisin kaikesta! Leppoisaa viikon jatkoa ja kevään odotusta!

    VastaaPoista
  4. Hienoa että pääsit nopeasti hyvään hoitoon. Toivotaan että loppumatka sujuu ilman sairaalakäyntejä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Huopatossunen! Olihan se kokemus sinänsä, mutta kaikesta huolimatta aivan ihana kokemus! No, nuo moskiitothan ne tuppaavat aina löytämään minut, mutta nyt sain ystävältäni Ohvia, joten se auttaa pitämään vihulaisetkin loitolla! Mukavaa viikon jatkoa!

      Poista
  5. Ihanaa, kun sait pikaisesti avun & hoidon vaivoihisi!
    Ihastuttavia päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Tarina! Enpä olisi itse lähtenyt apua hakemaan, mutta ystäväni sai minut lähtemään ja hyvä näin, jotta ainakin pelastuin ja sain hyvän elämäni takaisin! Aurinko paistaa ja lämmintä riittää! Mukavia pakkaspäiviä sinne teille!

      Poista

VIIMEINKIN PÄÄSEN TÄNNEKIN BLOGIINI

Tänään on sunnuntai ja 22.11.2020. Aurinko laskee ja tulee hämärää. Olen onnellinen, kun pääsen tänne blogeihini pitkästä aikaa. Kirjoitan t...