ELÄMÄ VOITTAA JA HANURILLANI VOIN SOITTAA...

Tänään on perjantai ja 13. päivä heinäkuuta. Asteita on +13, mutta sade on tainnut jo hellittää ainakin hetkeksi. Tänään on kulunut jo 33 vuotta, kun sain syliini sekä prinsessan että prinssin ja se oli tuplaonnea. Onko siitä jo niin kauan aikaa? Kyllä siitä on, vaikka tuntuukin, aivan kuin he olisivat vasta olleet niin pieniä. Mutta rakkaita he ovat edelleenkin!

Elämä taitaa sittenkin voittaa jälleen kerran kohdallani. Kävin siis lääkärissä ja sain antihistamiinia, jota piti ottaa vain tarvittaessa. No, otin silloin ne kaksi tablettia enkä ole sen jälkeen tarvinnut lääkettä ottaa enkä kylmiä kääreitä käärinyt jalkani ympärille. Jospa ne mäkäräisten puremat olisi nyt nujerrettu ainakin tällä kertaa ja lehvikköön en enää mene, sillä en halua enää tällaista tuskaa toista kertaa enkä kenellekään muille. Se oli aivan hirveää! Ja tänä aamuna oli jo verensokerinikin normaalin tasolla. Mutta saas nähdä taas huomenna mitä on! Mutta hyvä, että on tänään hyvä lukema, sillä menemme tyttären luokse viettämään hänen synttäreitään. Ja sitten viikon kuluttua poikani luokse eli vuorotellen, kun asuvat toinen idässä ja toinen lännessä. Mutta kun saisin vielä tuon turvotuksen pois jaloistani, niin toki olisi paljon helpompaa, vaan hyvä näinkin.

Mutta tänään pitäisi jo miettiä, mitä kutoisin! Kutoisinko sukat itselleni, puseron, villatakin vaiko ponchon? Vai viimeistelisinkö keskeneräisiä villatakkejani, hartianlämmittimiä, kynsikkäitäni?
No, kaikki selviää, kun saan nautinnollista suklaata, josta saan voimia lisää. HÄN pitää siitä huolen!

Tänä aamuna olikin jo helpompi avata silmänikin, kun verensokerini oli normaalilla tasolla, vaikka verenpaineeni heitteleekin aikalailla. Onneksi minä eilen nukuin ja söin...söin ja nukuin, joten taisinpa saada univelat pois, kun muuta velkaa ei ole.

Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein ihanaa perjantai päivän jatkoa ja mukavaa viikonloppua!