TERVEISIÄ ENSIAVUSTA

Tänään on tiistai ja 3. päivä heinäkuuta. Aurinko paistaa ja asteita on +18. Tänään on jo hieman parempi olo kuin eilen ja toivottavasti tulen päivä päivältä parempaan kuntoon.
Kaikki on alkanut jo viikkoja sitten kun valkosolut oli koholla ja näytekin oli plussalla. Minua väsytti niin kovin, että aivan kuin olisin jäänyt tiejyrän alle. Joka aamu sai kiskaista itsensä ylös, kun jäsenet painoivat niin kovin. Mutta eilen tilanteeni sitten paheni ja otimme yhteyttä lomalla olevaan sijaisasemaan. No, sieltä sanottiin vaan, että se ei kuulu heille, vaan tuolle toiselle asemalle. No, tuolta toiselta asemalta lääkäri sitten soitti monen tunnin kuluttua ja totesi, että nyt on jo niin myöhäistä, jotta pitää mennä päivystykseen tai sitten huomenna aamulla tulla tänne jonottamaan.
No, jo oli tukalistakin tukalin tilanne, kun verensokeri on ollut koholla jo useamman kuukauden aamuisinkin ja samoin verenpaineeni. Mutta kaiken huippu, kun verenpaineeni hupsahtikin lukemaan 187/110,niin meinasi sydänkin pysähtyä, kun tuli hätä, jotta minne...minne...mistä saisin avun...Tiedän juu, että tämä verenpaine ei ole liian korkea, vaan aivan hyvä, mutta kun toiset sanoo toisin, niin...
No, tuumasta toimeen, rakkaani valmisti aterian ja sen jälkeen lähdimme kohti Keskussairaalan päivystystä. Ja siellä olikin ystävällinen palvelu ja tunnin sisällä olimme jo kotona ja saimme antibioottikuurinkin, koska oli valkuaista ja vertakin, joten tulehdusta oli. Nyt sitten on jo parempi olo kahden antibiootin jälkeenkin, joten uskonpa, että kyllä minä tästäkin koettelemuksesta vielä selviän. Onhan näitä tulehduksi ollut aika tiheään 5-6 viikon välein, joten no problem, mutta tuo kohonnut verenpaine hieman säikäytti meitä. Mutta loppu hyvin ja kaikki hyvin. Rakkaani yllätti taas tänäänkin minut makoisalla suklaalla ja hemmottelee minua muutenkin. On hän vaan niin ihana ihminen, jotta ei ihanampaa voi enää olla! Kiitos rakas näistä ihanista vuosista!