MENI PUHEKYKY JA VOIMAT

Tänään on keskiviikko ja 24. päivä lokakuuta. Välillä sataa vettä ja välillä paistaa aurinko asteiden ollessa vain +7. Maisema ikkunasta katsottuna on ankea, kun kova tuuli riepottelee vielä viimeisiä koivuissa olevia keltaisia lehtiä maahan. Tämä kaikki ankeus kertoo meille, että talvi tekee tuloaan. Siispä toivottakaamme talvi tervetulleeksi ja myös ihana joulu ja joulun valot!

Mutta kuten otsikostakin voitte lukea, niin minulla on ollut kovia koettelemuksia, kun sunnuntai aamuna en herännyt lainkaan. Silmäni olivat kiinni enkä reagoinut mitenkään eikä tullut edes ääntä. No, siinä ei auttanut muu kuin soittaa kiireemmiten ambulanssi ja sillä kovaa vauhtia pillit huutaen kohti keskussairaalaa. Siellä sitten ensiapuun ja kaikenlaisten kokeiden ottamista, joista en oikein tiennyt mitään enkä voinut edes puhua No, keskussairaalassa sitten todettiin, että minut siirretään aivohalvausosastolle, jossa vietin letkuissa ja koneen seurannassa 3 vuorokautta, mutta josta tänään pääsin jo kotiin. Eilen oli hääpäivämme, jota varten olimme varanneet kakunkin, mutta sen päivän vietin vielä osastolla. Tänään pääsin pois ja joimmekin heti rakkaani kanssa kakkukahvit ja kyllä maistuikin hyvältä kaiken kokemuksen jälkeen. Mutta nyt on kaikki hyvin paitsi että se viheliäinen tulehdus jälleen iski minuun, mutta onneksi kotona on antibioottia, joten sain heti avun. Nyt nautin täällä Väinönlinnassamme ja hissuttelen hiljakseen eteenpäin. Voin vain todeta, että koville se otti, mutta elämä hymyilee jälleen.

Tällaista tällä kertaa ja toivotan teille kaikille oikein ihanaa viikon jatkoa!

Katse kohti taivasta ja kiitos Taivaan Isälle, että elämäni jatkuu!