22.2.2018

22.2.2018

torstai 11. heinäkuuta 2013

IHMINEN EI VOI TIETÄÄ HUOMISTA PÄIVÄÄ...

Tänään on torstai ja 11. päivä heinäkuuta. Aurinko paistaa ja kesätuuli heiluttaa pihapuita. Taivaalla leijailee valkoisia pilviä sinisellä taivaalla. Asteita on +20 asteen paikkeilla ja luvassa ei ainakaan ole sadetta.

Niinhän se on että ihminen ei voi tietää huomista päivää, tänään on kaikki hyvin ja huomenna on taas kaikki toisin. Mutta sellaista se elämä on! No, onneksi ei minulla nyt sen kummempaa ole, mutta tiistaina oli kaikki aivan hyvin ja tunsin itseni vahvaksi. Eilen kaikki muuttui toisin! No, tämä haava alkoi taas vuotamaan. En meinaa jaksaa enää tätä ainaista vuotoa jo 10 vuotta vanhasta haavasta, josta on vuotoa jatkunut jo 3 vuotta. Mutta kukaan ei voi tälle mitään ja mitään muuta apua ei ole kuin suihkuttelu ja antibioottivoide. Kirurgihan sanoi silloin 3 vuotta sitten, että syöpä se ei ole! En tiedä, miten hän sen näki, kun ei mitään kokeita ottanut, vaan ainoastaan ronkki piikillä puuduttamatta sitä. No, minulle on tullut siitä kahdesta kerrasta niin suuri trauma, että en edes mene minnekään toiselle lääkärille enää. Mitään papereitahan siitä ronkkimisesta en edes saanut!

Mutta eteenpäin mennään vaan hymyissä suin ja kuuntelen musiikkia, joka antaa minulle niin paljon voimia ja saan voimia myös, että itsekin haluan soitella taas hanuriani.

Olen myös tutkinut vanhoja valokuvia, joita on paljon ja olen niitä järjestänyt laatikoihin, jotka skannaan tänne koneelleni ja joita en skannaa. Paljon on molempia! Ja olen facebookin jo laittanutkin monta vanhaa valokuvaa. Nyt meneekin aikani näiden valokuvien kanssa, joten langat saavat vielä odotella jonkin aikaa, kun nämä valokuvat ovat niin jännittäviä ja ihania muistoja tulee mieleeni.

Mutta nyt rakkaani lupasi hakea kirjastosta Jari Sillanpään ja Reijo Kallion, Henry Theelin jne. nuotteja, joita on mukavaa soitella rakkaani niitä laulaessa.

Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa päivän jatkoa ja huomiseen, jos Luoja suo!





6 kommenttia:

  1. No voi! Kyllä se vaan niin menee, että se haava pitäisi tutkia, ohan oikeasti. Eihän sitä tiedä, vaikka siellä olisi joku vierasesine tms.
    ja se on varmaa, että jos se erittää, siinä kasvaa joku pöpö!
    Joten kaikista huonoista kokemuksistasi huolimatta, mene Rakas, lääkäriin.
    Paras olisi ihan oikea kirurgi, tai sitten tulehduksiin erikoistunut lääkäri.
    Harmillinen ja kiusallinen vaiva on.
    Ja on omiaan huonontamaan yleiskuntoasi.
    Kunpa osasisin jotenkin auttaa!
    ystäväsi-tuksu

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi tuksu ystäväni! Otamme huomenna sairaanhoitajaan yhteyttä. Juu, eihän tämä mikään kiva vaiva ole, kun ei aina tiedä, koska alkaa vuotamaan. Siis ensin se kohta tulee punaiseksi ja kohoaakin ja sitten se poksahtaa. Huomiseen!

    VastaaPoista
  3. Huolissani tulin kurkkimaan, josko olisi jotain uutista voinnistasi!
    Jään odottelemaan, olen ajatuksissa kanssasi!
    tuksu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi tuksu ystäväni! Kävimme sairaanhoitajan luona ja siellä kävi katsomassa myös leikaussalin hoitajakin. No, tämä kohta on nyt niin pieni, että katsoivat että ei kannata ottaa näytettä, mutta seuraavalla kerralla kun on isompi vuoto, niin pääsemme heti aamulla lääkärille suoraan. Jäämme siis odottelemaan seuraavaa kertaa ja lähdemme tiistaina reissuun, siis ensin itään, sitten etelään ja sitten taas itään ja sitten tänne länteen ja yövymme Kotkassa. Olet oikea sydänystävä!

      Poista
  4. Hiukan kuulostaa omituiselta, että pitää tulla iso välämä, ennenkuin näytteitä otetaan... Kyllä mää otin potilaani tosissaan, ja näytteet mieluummin aikanaan, kuin sitten, kun potilas on jo kärsinyt aivan liikaa!
    Jokatapauksessa, rohkeutta toivon sinulle, kun joudut "tappelemaan" oikeuksiesi puolesta!
    Ja mukavaa matkailua!!!
    Se virkistää mieltä, vaikka fyysisesti olisikin raskasta...
    jään kuulolle
    tuksu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi tuksu! Kyllähän se minustakin oudolta tuntui, kun kerroimme, että on vuotanut jo 3 vuotta. Mutta pitänee vaan ottaa rauhallisesti ja elää päivä kerrallaan toivoen että tämäkin mysteeri joskus ratkeaisi. Toki hanuria en nyt ole voinut ottaa syliini, mutta jospa jo huomenna. Ja huomenna ajattelimme lähteä puistoon kuvaamaan kesäisiä maisemia. Ja kiva on lähteä tapaamaan poikaani itään ja sieltä sitten haudoille. Onhan sekin sitten vaihtelua. Ilmoittelen sitten taas! Mukavaa illan jatkoa sinne teille!

      Poista

VIIMEINKIN PÄÄSEN TÄNNEKIN BLOGIINI

Tänään on sunnuntai ja 22.11.2020. Aurinko laskee ja tulee hämärää. Olen onnellinen, kun pääsen tänne blogeihini pitkästä aikaa. Kirjoitan t...