Olemme asustelleet täällä maalla jo kolme kuukautta. Ja voin vain jälleen kerran todeta, että kyllä maalla on mukavaa ja ihanaa asua. Täällä on lintujen laulua, kukkien tuoksua, pelloille levitettävän lannan tuoksua, nuuuh, välillä kuuluu mottorisahan tai poran surinaa, välillä mopojen pärinää. Olemme kotiutuneet tänne erittäin hyvin, emmekä me muualle enää kaipaa.
Istuskelin tuossa parvekkeella jonkin aikaa ja kuuntelin lintujen konserttia. Hiljaisuus vallitsi joka puolella. Se hiljaisuus oli käsin kosketeltavaa ja taisi sydämeni tykytyskin kuulua hyvin, jumps, jumps. Enpä vielä parvekkeelle ottanut sukkia kudottavakseni, kun ne ovat juuri niin pahassa kohdassa, että pitää mitata ensin, että onko pikkuvarvas peitossa. Ja jos on, niin sitten voi alkaa tekemään kavennuksia. Mutta latteet taidan jo juoda siellä, jos vain rakkaani sen sinne toisi. Ja mitäpä rakkaani ei tekisi rakkautemme vuoksi! Just niin, eilen sain jotain suurenmoista, ainakin minun mielestäni, ja olen siitä ikionnellinen. Kiitos, kiitos, rakkaani, miten ihana aarre oletkaan minulle! Teille kerron siitä myöhemmin.
Tänään on jo toisenlainen. Ja jos joku ei ole löytänyt blogiani, johon kirjoitin, mitä maanantaina tapahtui, niin voin kertoa sen tännekin.
No, me vaihdoimme oman makuuhuoneemme parvekkeen puolelle ja lastenhuoneen tavarat siirsimme toiseen huoneeseen eli me vaihdoimme vain huoneita. Ensin tosin näytti, että voi ei, taasko me muutamme. Mutta ei hätiä mitiä, emme me muuta kuin huoneita. Vaihtelu virkistää, sano mummo kun kissalla pöytää pyyhki. Ja nyt vasta alkaa tämä huusholli olla jokseenkin kunnossa...siis jokseenkin, sillä taulut puuttuvat vielä seiniltä, kun huonekalut ovat etsineet omia paikkojaan. Mutta kaikki aikanaan!
Nyt kuitenkin ilahdutan teitä vielä toisella Siili-videolla ja toivotan samalla teille kaikille oikein leppoisaa ja ihanaa ja aurinkoisen lämmintä päivän jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti