22.2.2018

22.2.2018

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

50 PÄIVÄÄ - 50 DAYS - AND THEN WE GO...TO SPAIN

Tänään on keskiviikko ja 7. päivä syyskuuta. Aurinko paistaa ja asteita on +12, mutta luvattu on +18 astetta. Ulkona on hyvin raikasta ja selvästi jo syksyn tuntua.


Mutta meillä on enää ...tai vielä 50 päivää, vaan joka päivähän se vaan vähenee. Ihanaa on lähteä, mutta vaikea on miettiä, mitä kaikkea tarvitsee siellä. No, tosi paljon pitää ottaa ainakin vaatetta mukaan, vaikka onhan siellä pesukonekin, jolla voi pestä vaatteita. Mutta lankoja...lankoja...lankoja ja puikkoja iso kasa, vaikka enhän minä jatkuvasti aio siellä kutoa tai istua koneellani. Suunnitelmissa on vuokrata sieltä auto ja kierrellä pitkin maaseutua ja Orihuelaa ja ihailla vuoria ja tutustua ihmisiin. Vaikka olenkin "kielitaidoton", niin silti uskallamme lähteä maahan, jossa on jo yli 20000 suomalaista ja siellä osataan myös englantia. No, minähän en osaa mitään, mutta silti olen kirjoitellut Brasiliaan englanniksi jo 50 vuotta. Ja todellakin nautin englanninkielellä puhua. Ja taisi koulussakin jäädä hyvä pohja, kun englantini oli 10. Mutta toki onhan siitä jo aikaa! Nyt yritän vain unohtaa lääkärin antaman kommentin ja itsehän me päätämme omasta elämästämme. Ja sitäpaitsi siellä on myös suomalainen lääkäri ja tukiperhe meille, joka hakee meidät kentältäkin ja pidämme heihin yhteyttä. Mutta ainahan sitä voi tällaista takapakkiakin saada, vaan ei saisi välittää siitä mitään. No, pois unhoita nyt kaikki menneet....Pitäisiköhän vetää hanurini esille taas ja päristellä joitakin kappaleita, niin saisin ajatukseni muualle? Tai sitten etsin jotain sopivaa kudottavaa...ostettava lankoja lisää...


Mutta hyvin olen nyt päässyt tähän läppäriini sisälle ja tämä erillinen näppis ja hiiri ovat mainio keksintö. Tällä olen tottunut kirjoittamaan, niin se käy tällä hyvin. Osaanhan minä läppärin näppikselläkin kirjoittaa, mutta ...hyvä näin.


Ja tämän nappasin jostakin sää sivustolta, joten hyvältä näyttää.
Fuengirolassa  Baobab puu...aika erikoinen...
                    ...ja kirahvikin katselee ylhäältä alaspäin...
                          ...Cabuchino...njam....


Ja minä kun olen opetellut juomaan kahviakin kerran päivässä ja kahdesti latteet. Mutta siellä ilmeisestikin saamme nauttia myös cabuchinosta.


Minulla on vieläkin tämä vasen käsi kipeä, kun labrassa ottivat kämmenen päältä verikokeita. Ottaminen sujui hyvin, mutta valtava mustelma ja turvoksissa on vieläkin. Nyt odottelemme vain papereita tuloksista, jotta onko kaikki niin hyvin kuin kerrotaan ja annetaan ymmärtää kuitenkin aivan toista.


Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa päivän jatkoa ja nauttikaa jokaisesta hetkestä!

4 kommenttia:

  1. Teidän lähtönne sen kun lähenee, taitaa olla kutkuttavaa odotusta ;)

    VastaaPoista
  2. Nyt kolmannen kerran kirjoitan tätä: Kiitos kommentistasi Huopatossunen! Juupajuu, toki me lähtisimme vaikka heti, mutta on paljon tekemistä ja muistamista! Aurinkoista päivän jatkoa!

    VastaaPoista
  3. Parasta on tehdä lista asioista....mulla ainakin häviää asiat päästä...jos on paljon muistettavaa!
    Halausta sinne
    tuksu
    miksi taas ei onnistu tuo kirjautuneena kommentointi. PAH!
    samainen tuksu

    VastaaPoista
  4. Kiitos mukavasta kommentistasi tuksu! Juu, kyllähän se lista on tässä läppärin muistilapuilla. Ja samanlaiset päät on meillä molemmilla, hihihiii, siis papan kanssakin. Mutta kun unohdamme, niin taas nauru maittaa! Mukavaa päivän jatkoa!Lähden kutomaan, mutta siitä sitten enemmän myöhemmin!

    VastaaPoista

VIIMEINKIN PÄÄSEN TÄNNEKIN BLOGIINI

Tänään on sunnuntai ja 22.11.2020. Aurinko laskee ja tulee hämärää. Olen onnellinen, kun pääsen tänne blogeihini pitkästä aikaa. Kirjoitan t...