BOM DIA - BONNE JOURNÉE

Tänään on torstai ja 9. päivä helmikuuta. Niin ne päivät vain viuhahtavat ohitsemme! Voi, kun saisin ajan pysähtymään edes yhdelle päivälle! Mutta kun tätä taas raapustelen, niin aamu on vasta alkamassa ja Suomessa on jo yli puolen päivän. Se tuntuu hieman hassulta, mutta niin se vaan on! Ei vaan aina meinaa ehtiä Suomen ajan mukaan, kun olemme täällä 4 tuntia jäljessä. No, kyllä se Suomikin on mielessä ja ainakin rakkaat lapset ja lapsukaiset ja ystävät kaikki!
Kun katson tuosta ikkunasta ulos, niin on aivan tyyntä ja linnut sirittävät kovin. Aurinko ei ole vielä tullut esiin. Onkohan Aurinko Armaskin Suomen ajassa vai miksi ei tule jo esille? Minulla on ötökät syöneet jo käsivarret, jotta olen aivan punaisine täplineen kuin pilkkutautinen. Mutta nytpä ne mokomat moskiitot ovat haistaneet jo jalkanikin ja ovat niin perusteellisesti imeneet sitä makiaa diabeetikon verta, jotta isot, laajat, punaiset ja kutiavat pallukat on pitkin säärtä. Eipä siinä paljon kävellä voi, kun pitää koko ajan raapia ja kävellä köykyssäkin. Tiedän, että se vain pahenee, mutta ei auta! Onneksi tänään pääsen taas lääkäriin, jota en tosin oikein ymmärrä, siis kieltä. Mutta toki ystävä kertoilee, vaan kun sekään ei heti ja aina mene ihan perille. No, ainakin voisin pyytää jotain antihistamiinia, kun Zyrtek on juuri loppunut. Eihän nämä moskiitot lopeta minun syöntiään, jos niitä ei nujerreta nurin.

Mutta mitä tänään siis muuta tulee tapahtumaan, niin siitä kerron sitten myöhemmin illalla tai huomenna. Joka tapauksessa menemme johonkin kauppaankin, joten pitänee jo niitä korttejakin ostella ja lähetellä, jotta ehtivät sinne kaukaiseen Suomeenkin ennenkuin olemme itse siellä.

Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein reipasta pakkaspäivää!