22.2.2018

22.2.2018

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

PAREMPAAN PÄIN MENOSSA MINNE TUULI KULJETTAA

Tänään on sunnuntai ja 7. päivä heinäkuuta. Aurinko paistaa ja elämä hymyilee muutenkin. Asteita on luvattu +20 paikkeilla, joten ei ole ainakaan enää liian kuumaa. Toivottavasti helteet ovat jo takanapäin.

Hyvää huomenta, te kaikki ihanat blogiystävät ja hyvää sunnuntaiaamua kaikille! Minä en enää herää kukonlaulun aikaan, vaan siinä kello 7 aikoihin ponkasen itseni ylös ja siitä se päivä taas alkaa, uusi päivä, toivottavasti parempi kuin edelliset päivät. Näinhän sitä aina toivoo aikaa parempaa!

Minä olen nyt toivottavasti ainakin paranemaan päin, vaikka väsynyt olenkin ollut, mutta enpä ole näin paljon lepäillytkään koskaan...ainakaan vuosiin...vuosikymmeniin...kuin nyt olen levännyt ja nukkunut. Olen myös vähentänyt keitetyt kasvikset kokonaan pois ja syön vain salaatteja, johon kuuluu rakkaani tekemänä: paprikaa, tomaattia, kesäkurpitsaa, vesimelonia ja oliiveja, mutta toki aina välillä vaihdellen eri lajeja. Ja sitten aamuisin syön vain ihanaa rahkaa kera marjakeiton(sokeriton, lisäaineeton). Näin olen porskuttanut muutaman viikon ajan ja oloni on kevyempi kuin aikoihin. Ja toki tavoitteenahan minulla on, että saisin painoani pois vielä hiukan...hiukan ja hiukan. Mutta ottaen huomioon, että en pääse liikkumaan, niin painon pudotus on mennyt hyvin jo alaspäin. Pidän vain itseni kurissa, että en haksahda makeisiin. No, toki tyttäreni ja poikani synttäreillä aion hieman ainakin maistella kakkuakin, joten kyllä sitä aina joskus sitten voi antaa itselle makoisaakin maistettavaa. Mutta vaikka tuntisin nälän tunteen vatsassani, niin enpähän ota mitään kuin vasta sitten 3-4 tunnin kuluttua, kun aika on.

Vieläkään en ole jaksanut mitään kutoa, kun käteni eivät ole jaksaneet kantaa edes puikkoja. Mutta onhan näitä päiviä ja nyt yritän saada itseni kuntoon, jos tämä täsmälääkekin olisi oikea. Sen toki näkee vasta, kun kontrollinäyte on otettu.

Mutta päivä kerrallaan tässä köpötellään ja hissutellaan. Nyt kun kuuri loppuu, niin voisi uskaltautua uloskin, ellei sitten taas ne inhottavat pistiäiset hyökkää kimppuuni, kuten ovat jo ehtineet minuun tutustua tänä kesänä tunnin aikana, jonka olimme puistossa. Minä sain kymmenkunta pistosta, jota sitten hoitelimme ja nyt ne ovat taas pois, kunnes tulee uusia. Minut ne inisijät pistiäiset löytävät ja ovat aina löytäneet, vaikka muita ihmisiä olisi kuinka paljon. Olen niin allerginen siis ollut jo iät ja ajat eli koko "pienen ikäni". Mutta...

...jospa vielä päivä koittaa, jotta jaksaisin hanurillakin soittaa...ja pääsisin Espanjan auringon alle nauttimaan Välimeren laineiden liplatuksista auringon säteiden kimaltaessa veden pinnassa leikkiessä hienoisten aaltojen kanssa ja näkisin ne kaukaiset vuoret tuolla jossain...se se vasta onnea oisi. Ja haaveitahan pitää olla ja sitten kun ne vielä toteutuvatkin, niin oijoi, sitä onnen huumaa!

Hups, tulipahan taas lörinää kerrakseen, mutta toivottavasti jaksatte lukea loppuun asti. Nyt toivottelen teille kaikille oikein ihanaa sunnuntaipäivää ja mukavaa kesän jatkoa ja terveyttä jokaiselle päivälle!


4 kommenttia:

  1. Kyllä se on ainaista taistelua näiden kilojen kanssa. Sinulla vielä vaikeampaa, kun et pääse ulos lenkkeilemään. Muistan saman ongelman, kun olin jalka kipsissä pyörätuolissa.
    Mutta ruokavalio on tosiaan ihan ratkaisevassa osassa.
    Kyllä ne käsityötkin taas maittaa, kun kunto kohoaa ja voimat palautuu.
    Joko olette koska menossa Espanjaan?
    Me vasta suunnitellaan.

    VastaaPoista
  2. Onnittelut, Sinä Sitkeä Sissi!
    Oli ihanaa lukea tuolta, kun kirjoitit, "että täältä noustaan vielä"! Niin minäkin aina huonon hetken tullessa päätän...
    Toivotaan, että tuo syömäsi lääke on nyt oikea "täsmä" ja alkaa purra siihen pöpöön, joka elimistöäsi rassaa...
    Ja onnittelut panon pudotuksesta!! Se on oikea uroteko, kun et pysty paljon liikkumalla kuluttamaan... Jokainen menetty kilo tuo varmasti elämäniloa :) kevyempää oloa...
    Toivon aurinkoista pyhäpäivää sinne!
    Unelmat kantakoot sinut vielä sinne Espanjan paratiisiin :)
    tuksu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi hilmiina ystäväni! Tosi on, että on vaikea pudottaa kiloja, kun ei pääse liikkumaan, mutta vielä minä tästä nousen ja kävelen ja ainakin hölkkään kuten silloin kun olimme Espanjassa koko talven. Haluan näyttää kaikille, että minua ei lannisteta ja minä pystyn pudottamaan kilot itsekin, yksin ja rakkaani tuella. No, juu, olemme sinne menossa...hmmm...noin kahden kuukauden kuluttua...jeee!Ehkäpä vielä siellä tavataan! Mukavaa sunnuntain jatkoa sinne teille!

      Poista
    2. Kiitos, kiitos ihanasta kommentistasi tuksu ystäväni! Totta, että muutama kilokin muutamassa päivässä kun putoaa, niin jalkakin alkaa nousta paremmin ja minähän en luovuta! Näytän koko maailmalle, että en jää pyörätuoliin odottamaan kuolemaa, sillä minä haluan elää ja teen sen nyt ihan itse, tottakai rakkaani tuella ja rukouksin! Aurinkoista sunnuntain jatkoa teille sinne kauniiseen ruusutarhaan!

      Poista

VIIMEINKIN PÄÄSEN TÄNNEKIN BLOGIINI

Tänään on sunnuntai ja 22.11.2020. Aurinko laskee ja tulee hämärää. Olen onnellinen, kun pääsen tänne blogeihini pitkästä aikaa. Kirjoitan t...